Vihreitä sydänpipareita ja kaveritarroja

Olen sietämätön ihminen, äkäinen, iloinen ja ihana yhtä aikaa. Miten sen teen, sitä en tiedä, mutta näin minulle kerrottiin tänään.
Koko päivän on ollut ns. hyvä muuvi. Töissäkin oli ihan hymypäivä. No ehkä pari viikkoa taukoa teki terää. Tosin tänään aloin odottamaan jo uutta lomaa. Ystävä nauroi, että tulee isot lähtökuopat jos kuukauden jaksan kuopia kaivaa. Jaksan minä. Odotan sitä reissua niin paljon. Koska jotenkin tuntuu, että siitä reissusta tulee hyvä.

Sietämätön, siitähän oli puhe siis. Tahdoin nimittäin miehisen näkökulman yhteen asiaan, minkä takia kävin aamutuimaan tiukkaakin tiukemman keskustelun erään herras henkilön kanssa. Aihe koski loogisuutta, järkevyyttä, ymmärtämistä ja oikeassa olemista. Suoraan sanottuna meillä oli kovia mielipide eroja asioista. Ennen kaikkea siitä, miten asiat kuunnellaan ja onko rivien välissä aina jotain. Minusta siellä on ahiharvoin, mutta miehet, tai no tämä mies, väittää, että naisilla on aina rivienvälit täynnä. Onko siis niin, että miehet eivät vain halua ymmärtää naisen suoraa puhetta, vaan aina muka näkevät jotkut hiton piiloviestit siellä onnea ja menestystä -sanojen takana. Mitään järkevää tulosta ei kylläkään saatu aikaiseksi, mutta mitä ilmeisemmin minä  sain edes jonkin sortin voiton.  Koska minulle luvattiin sydänpipari vihreällä kuorrutteella, ystävätarra ja treffit. Tai sitten minua vain huijattiin, jotta en jaksaisi keskustella aiheesta enempää.
No anyway, minulla on ollut hyvä päivä ja mikä parasta, sain ylläripyllärinä mun parhaan kämppikseni tänään tänne. Käytiin tytöissä syömässä ja puhumassa maailmaa paremmaksi.