maanantai 29. elokuuta 2011

Sinä olet Rotko

Tuntuu, että se syksy alkoi nyt. Tänään ainakin tein ensimmäisen ympäri menneen päiväni ja nyt tuntuu että tätäkö tämä syksy on sitten täynnä. Aamulla lähtemistä siinä seitsemän jälkeen, illalla tulemista siinä yhdeksän jälkeen. Mikä onni, että kaupat on auki myöhään, kuka minua muuten ruokkisi.

Rikkinäisellä sateenvarjolla ei ole mitään virkaa, ei edes henkistä apua. Tai no, ehkä jos haluaa vauhtia lisää tuulella, se voi vähän auttaa, vaikka reikäinen onkin. Sateella se vuotaa kun seula, tuulella se kääntyy nurinkurin heti, sitä vauhtia lisäämään. Kun aamulla ajattelin, ettei kumppareita tänään. Ja miten väärässä olinkin. Kun seisoin siellä lainehtivalla kadulla, polvetkin kastuivat, päätin, loppu syksyn lompsutan kumpparit jalassa, satoi tai paistoi.  Ja vaikka sateesta pidänkin, likomärkä ja väsynyt tyttö ei vain ole kovin kaunista. 

Tänään minulle sanottiin, että sinä olet Rotko ja niin kai minä sitten olenkin.  Mitä se nyt tarkoittaakaan. Vahva ja hyvä sana, niin minusta.





sunnuntai 28. elokuuta 2011

Minulla on ikävä talvea, sitä kylmää, sitä tähtikirkasta yötä, sitä purevuutta ja sitä, että kietoudun lämpimiin vaatteisiin. Sitäkin kun tuuli puhaltaa niin, että melkein veisi sinut mukanasi maailman ääriin. Niin,  minulla on ikävä.
Eilen yöllä unet olivat taas mennyt menojaan ja minä istuin yksin täällä. Menin ulos ja käperryin piiloon, toivoin ettei naapurin tupakoivat pojat näkisi minua. Eivätkä ne nähneet. Oli tähtiromua koko taivas täynnä, katselin niitä ja ikävöin. Tuolla taivaalla liikkui kokoajan joku, minä vain pysyin paikoillani ja halusin jonnekin muualle.
Olen minä nukkunutkin, nyt, koko päivän. Heräsin juuri, enkä tajua kuka sottainen tyttö tässä asunnossa oikein asuu. Kaikki on hujanhajan ja minä tahtoisin kupin kahvia, ison valtavan kupin, jossa on melkein enemmän maitoa kuin kahvia. Eikä minulle ole edes kahvinkeitintä.

lauantai 27. elokuuta 2011

Näkymätön tyttö

Liian pieni, niin kai sitten. Vaikka ei kait 158,5 pitkää senttiä vielä mikään pygmi ole. Olin katsomassa musiikkitapahtumaa ja kaikki kävelivät ylitseni. Olin näkymäton. No vaikka en nähnyt, kuulin ja hyvää oli. Pidän näköjään suomalaisesta vanhan iskelmän ja jazzin sekoituksesta, suosittelen. Sain yhdeltä ja samalta pojalta kyynärpäätaklauksen sen seitsemän kertaa, enkä koskaan kuullut, että hän olisi ollut pahoillaan. Sanoi vain, mitäs olet noin pieni, menisit muualle. Yksi pitkä tyttö kysyin, haluanko häneen eteen.
Päätin, että tästä eteenpäin otan mukaani vain kaikki pitkät kaveripoikani, he saavat seisoa ihan takanani, koska huomasin, että silloin ei kukaan tule eteen seisomaan. Mikä lie siinäkin syynä.

Ja se, että olet liikenteellä just sen kaveripojan kanssa, voi sanoa, että sun mahkut mihinkään sinä iltana on mennyt. Koska teidän lasketaan pariksi oli mikä oli. Ei riitä, et seisotte toisistanne metrin päässä, ette koskettele toisianne, näin ne parit ruukaa tehdä, oon nähnyt, vain naurelette ja juttelette. Sinä olet sen ja silloin et pitäne vieraille miehille hymyillä, senkin naikkonen. Ja sitten jos menitkin jutteleen sille paaritiskillä olevalla kivan oloiselle miehellä, sekin kysyy, minne jätit sen poikakaverin. No höh, en kai minä kelleen menis jutteleen jos se ois minun poikakaveri. Haloo miehet, mikä teitä vaivaa.

No mutta, on minulle ainakin ihana kaveripoika ja se punainen rakkausromsku. Huomenna luen sitä sitten, niissä kirjoissa on takuulla onnellinen loppu.

perjantai 26. elokuuta 2011

Rakkautta paholaisenhillolla

Niin siinä sanottiin, viestissä joka oli paketin mukana. Toivotettiin kivaa viikonloppua ja jännittäviä tapahtumia.  Sain purkin paholaisenhilloa, pullon punaista mehua ja punaisen rakkausromaanin. Kun ei sitä rakkautta muuten eteeni eksy, ystävä antoi sitä näin. Punaista kaikki siksi, sydän on punainen. Toki kirjoitti että saisin jakaa nämä kaikki jonkun kanssa, jos se vaikka tänä yönä eteeni tulisi. Mistäpä sitä tietää.
Paholaisenhilloa siksi, että minussa on pieni paholainen, mutta niin makea että se ihastuttaa. Mehua, että saan lämmittää sitä ja juoda kun palelen liian usein, eikä kukaan muu lämmitä. Ja rakkautta ja jännitystä saan kirjasta, jos yksin tulenkin yöllä kotiin. Ihanaa, ystävä lukevat minut oikein silloin kun täytyy niin tehdä jotta minäkin nauran ääneen.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Punaiset kengät

Jokainen tyttö tarvitsee punaiset kengät, punaiset korkokengät. Tänään vain tuntui siltä, että punaiset kengät ratkaisevat kaikki ongelmani, joten ne hankittiin. Tiedä sitten, mitä tapahtuu, mutta kerrankin tein niinkuin vaisto kertoi. Ostin myös kirsikan tuoksuista ja väristä huulirasvaa, kun punaa huulet, tuntuu heti rohkeammalta. Keveämmältä hymyillä.

Aamu oli kiukkua täynnä, en osaa nukkua enää. Lomalla pilasin itseni. Totuin nukkumaan niin, että aina oli joku vartioimassa untani. En nukkunut yhtään yötä yksin ja nyt kun olen palannut arkeen, ei enää kukaan nuku kanssani ja minulla on hankalaa. Kieriskelen sängyllä ja mietin liikaa asioita, jotka ovat jo järjestyksessä, mutta kuitenkin joita suunnittelen kokoajan.
Minulle soitettiin, kaikki peikonpoikaseni olivat kärttyisiä ja kiukkusia tänään. Ehkä tuulet eivät vain ole tänään meille otollisia. Toivottavasti huomenna ne kääntyvät meidän puolelle.

Tänään etsin kynttilälyhdytkin esille, on jotenkin haikeaakin vähän. Ehkä tästä alkaa uusi, joku. En sanoisi, että elämä. En minä halua eilistä unohtaa, haluan vain muutosta hieman tähän nykyiseen tilaan, en vain oikein osaa sanoa mitä, jotain.
Sanonpa tai oikeastaan kirjoitan, vain, että lattialla makailu, musiikin kuuntelu ja kynttilänvalon heijastusten katseleminen on aikas mukavaa, ehkä mukavampaa se olisi toisen kanssa, mutta ei tässäkään mitään vikaa ole.




maanantai 22. elokuuta 2011

Mistä sinun maanantain iloiset asiat on tehty?

Minun:
- Sateesta, seisoin nilkkoja myöten vedessä, likomärkänä mutta iloisena
- Bussikuskista, joka veti jarrut pohjaan ja otti likomärän tytön kyytiin
- Työkaverien kanssa ja niille nauramisesta, parhaat ja omituiset.
- Villasukista
- Ystäväpojasta, jonka jutut on parhaita ja naurettavia, ja josta minä olen hassu pieni olento
- Teestä,  turkkilaisesta jogurtista, mansikkahillosta ja arbuusista.
- ja siitä bussissa olleesta miehestä, siitä joka jäi samalle pysäkille. Joistakin vain näkee heti, että tuosta tykkäisin jos tuntisin. Enkä nyt tarkoita mitään rakkautta ensi silmäyksellä, vaan siitä kun joku ihminen vain tuntuu sinun ihmiseltä. Omituista.
- Ja alla olevasta biisistä.  Tiedättekö, että That's the way it is




sunnuntai 21. elokuuta 2011

En saanut tehtyä..

koko viikonloppuna sitä mitä piti. Mutta teinkin paljon muuta. Kirjoitin kortteja, jotka vien huomenna postiin, kaikille ihanille ihmisille. Rakastan saada kortteja ja oikeita kirjeitä. Joskus mietin, että olisi ihanaa jos olisi joku oikea kirjekaverikin. Jos saat pian kortin, olet minun ihana.
Olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Käynyt jumpassa, kumpanakin päivänä kahden tunnin rääkki, mutta minä hymyilen(tuskasta). Sekä tehnyt jotain, jota ei olisi pitänyt. Mutta hei, aina ei voi pitää hyvistä päätöksistä kiinni, eihän. Enkä minäkään täydellinen ole.
Istunut eräässä puistossa kahvilla itseni kanssa tovin jos toisenkin. Käynyt keskustelun vanhemman herrasmiehen kanssa mustien vaatteiden kuumuusvaikutuksesta aurinkoisella ilmalla. Hymyillyt nätistä. Ihastellut kuinka viereisen pöydän miehellä oli ihanan keltainen paita ja siihen täydellisesti sopivat kengännauhat. Juonut kahvia. Olen alkanut pitää kahvista ja kardemummasta.
Syönyt irlantilaista suklaata, juonut norjalaista mehua ja ikävöinyt Islantiin. Ja päättänyt, että kysyvä ei tieltä eksy, vaikka pusikkojen kautta mentäisiinkin ja vaikka vastaus ei ole se mitä haluat.

perjantai 19. elokuuta 2011

Puuhastelijat ovat innokkaita, kunnes tapahtuu jotain..mielenkiintoista.

No ei minusta ehkä kodin hengetärtä tule, mutta ainakin jaksan joskus yllättää kaikki, enimmäkseen itseni. Kun muut lähtevät kylille juhliin perjantaina, päätin jäädä kotiin. Väsyttää ja vielä kova ja hikinen peli päivän päätteeksi, niin on tältä tytöltä puhti poissa.
Kuitenkin hieman tylsyys alkoi vaivaamaan, kun ei tv.stä tule mitään ja nettikin on vaan tylsyyttä täynnä. Syntyi loistava idea. Kerrassaan mainio. Minäpä leivon. Kyllä, ideoita tulvi tuhansia. Haluan suklaata kaikkeen. Ja siinä samassa muistinkin, että aikanaan kotitaloustunneilla teinkin muffinseja, helppoja olivatko mitkä. Aineet suitsait sekaisin ja taikina vuokaan. Sitten, ystäväinenkin soitti ja ehdotti, et voin tehdä helppoja pikkuleipiä, kun kerran olen innostunut. Ja into puhkuen aloinkin hommiin, eihän tässä nyt kauaa mene.
Nämä ovat näitä kuuluisia viimeisiä sanoja, helppoa, ei mene kauaa ja suitsait sukkelaa. Minun keittiö näyttää siltä kun siellä olisi käynyt pyörremyrsky, joka paikka on sekaisin, täynnä likaisia astioita. Lattialla on valkoista töhnää, niin, se taikina kippohan kaatui sinne. Uunistakin tuli vähän jotan muutakin tuoksua kun vain paistuvan herkun tuoksua, saatto käydä niin, että se eka satsi muffinseja, hmm, no vähän kärähti.
Eikä tässä vielä kaikki. Kelläänhän ei käynyt pienessä mielessä sellaiset vähäpätöiset jutut kuin muffinsivuoat. Soitto äidille paniikissa, että mitenkä nyt. Onneksi äiti muisti, että on ostanut tyttärelleen lahjaksi sellaisen silikonisen systeemin. Liekö ajatellut etten kuitenkaan ihan mahdoton tapaus ole, ja ehkä joskus hänenkin tyttäressään herää se kodinhengetär, no sitä tässä odotellessa. 
Voin sanoa, että on leivottu, voin aamulla nauttia suklaisia pikkuleipiä ehkä, en vielä ole uskaltanut maistaa niitä. Muffinseja, jotka eivät kaikki palaneet. Vannon, että leivon taas, no jonkun ajan päästä. Sellaiset 100 vuotta voisi olla sopiva aika selvetä tästä.
Niin ja, eikä tässä vielä kaikki, imuroinkin koko kodin, pieni pakkohan se oli, kun lattia on täynnä valkoista jauhoa. Mutta hei, minä herään huomenna siistissä kodissa, kuhan tiskaan vielä ja on aamuteen kanssa jotain hyvääkin, toivottavasti.

torstai 18. elokuuta 2011

Minun kotini on revitty riekaleiksi, jokainen kohta irvistelee harmaana ja rumana. Keltaiset villat roikkuvat kuin räät lohduttoman vanhan miehen nenän pielessä. Ja minusta tuo rumuus on kaunista. Seison kadulla kauan ja vain katselin. Vettä sateli hitaasti ja oli jo pimeää.  Se pieni kelmeä valo heilui kadun päällä ja kaikki tuntui rauhalliselta. Haistoin vasta sahatun puun tuoksun ja minun tuli ikävä. Ikävä sitä kaikkea mikä juuri nyt ei ole lähelläni.

tiistai 16. elokuuta 2011

Voimabiisejä ja jotain muuta

Olen kuunnellut illan tyttöjen voimabiisejä, että yksinkin pärjää. Vaikka ei edes ole mitenkään onneton olo, eikä miesvihaa, vaikkakin sattui tässä tapaus jonka perusteella voisin sanoa, että miehet on sikoja, mutta en yleistä, eivät kaikki ole. Tähän ainakin haluan pyhästi uskoa.  Eikä ole sellainenkaan olo, että tähän just nyt ketään kaipaan. Paitsi vähän. Voimabiisit ovat joskus ihan paikallaan, vaikka niitä ei sen kummemmin tarvitsekaan.

Selailin tätä internetin mahtavaa maailma, ja saman kadun poika tuli sieltä vastaan. Just se, jonka kanssa olen kohta kaksi vuotta seisonut samalla pysäkillä ja kerran olen uskaltautunut sanomaan hei.
Voi tätä maailman pienuutta. Pojalla ja minulla on jopa muutama yhteinen kaveri, siis netin perusteella.  Päätin, että taas kun seisomme pysäkillä, minä sanon jotain. Mutta näin olen päättänyt tehdä joka ikinen kerta, ja empä vain ole saanut suutani auki.  Kiitos tämän maatakaatavan ujouden, joka esiintyy aina niin väärissä kohdissa.

Oikeastaan on ärsyttävää törmätä netissä johonkin kiinnostavaa. Sellainen vain jää mieleen et hei, vau, tuollahan on kiinnostavia juttuja, hyvää huumoria, kauniita sanoa... Mitä sitten, sinne se jääkin, jos ei suuremmat voimat ohjaa, esim. iske sitä salamalla niin, että se näkee näyn minusta, jonka jälkeen etsii minut käsiinsä. Tai niin, onhan se toinen vaihtoehto, se s-posti, niin muttako, laitatko itse tuntemattomalle et hei, lähemmä kahaville ku meillä saattais riittää puhuttavaa.

Löysin just ihan järjettömän rempseän renkutuksen joka hymyilyttää. Puhuva Kone.n Lintu.
p.s. jos osaisin laittaisin linkin :)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Jos sua edes vähän hymyilyttää, sulla on hyvää huumoria...

Mikä ihana ja kamala viikonloppu. Ystävät ovat elämän sokeria. Yksi kävi pitkän matkan takaan ja oli ihana nähdä. Olimme ihan turisteja tässä kaupungissa, kävimme lintsilläkin riekkumassa. Kyllä, kaksi aikuista tyttöihmistä, siellä meni tukat hulmuten ja virnistellen. P.s. ei se ukko edes pahin laite ollut. Ihaninta oli iltojen pitkät tunnit kun paransimme maailmaa ja kyllä siitä parempi paikka tulikin, ainakin osittain.
Sitten se elämän, suola. Lähteä nyt kahville tyypin kanssa, jonka kanssa et ole missään kohtaa samoilla aalloilla. Tai siis minä en ollut. Eikä tyypissä edes enää ollut mitään kivaakaan.  Ja kaikki pojat, jotka ehkä lukee tätä, ihan vain tiedoksi, että raha ei ole kivoin puheenaihe. Eikä nosta niitä pinnoja kyllä pätkääkään puheet ex.stä. Tosin, onhan se tietenkin heti hyvä tehdä selväksi, mikä on tärkeää elämässä ja kukapa se nyt haluaa olla samanlainen kun entiset, huhhuh.
Piti oikein kävellä koko kaupungin halki, että vähän rauhoittuu, kun ei tiennyt, että nauraakko vai itkeä. Ilmeisesti pitäisi selventää ihan itselle ja vissiin ystävillekin se hyvä tyyppi, jota voisin kestää. Koska minun hyvä tyyppi ei sitten taida olla ihan samanlainen kun muiden.

Elikkä hyvä tyyppi on:
-Sellainen, jolla on hyvä huumorintaju, vähän sarkastinenkin ja mustakin ehkä.
- Sellainen, jonka intohimo on muutakin kun raha. Raha on se, millä maksetaan elämisen kulut, mutta ei se nyt pääasia pidä olla. Jos itsellä tärkeää on ihmiset, perhe ja ystävät, harrastukset jne, niin kai sitä voi odottaa, että toisellakin ne voisi olla lähellä itseään.
- Sellainen, joka haluaa olla ulkonakin, joka tietää, että tulitikuilla voi sytyttää muutakin kuin tupakin ja tietää, mitä sana retkeillä tarkoittaa.
- Sellainen, jolla on omakin elämä, harrastukset ja menot. Kun minullakin on, toisellakin on hyvä olla.
- Mutta sellainen, joka haluaa jakaa kuitenkin elämäänsä, aikaansa ja ihmisiään minunkin kanssa.
- Sellainen jonka kaikkia vaatteita ei ole ostettu dressmannilta, ei siis liikkeessä mitään vikaa ole, mutta sellaisen vaaleat lököttävät housut ja t-kauluspaita ei vain iske. Ihan sama vaikka sanoisitte, että olempa pinnallinen, niin sitten olen. Mutta kyllä hyvin pepusta istuvat farkut ja sopiva t-paita vaan ovat kivan näköiset miehellä.
- Ja vieläkin pinnallisuutta, sellainen pitkä, pitkä, pitkä. Vaikka onkin hassua pienenä pitää pitkistä, mutta pidämpä vain.
- Ja sellainen, jolle saan soittaa keskellä yötä, vain kertoakseni, että on ikävä. Tiedän, sehän on ärsyttävään ja typerää herättää nyt toinen tuollaisen takia, mutta haluan, että saisin tehdä niin jos tarvitsisin, ettei toinen menettäisi siitä hermoja. Koska saisi se toinenkin soittaa minulle.
- Sellaisen joka haluaa vähän matkustella, sekä täällä kotomaassa, että tuolla jossakin kaukana.
- Sellainen, jota naurattaa se, kun tämä tyttö lähti kalaan, niin ensin saaliina oli 3 isoa mäntyä ja lopuksi 5 kg kala ja ensimmäinen reaktio oli että minä en ainakaan tuohon koske.
- Sellainen joka osaa pitää päänsä, tingata, pitää sanansa, olla tukena.
- Sellainen joka ihastuttaa, että vihastuttaa samalla kertaa.
- Sellainen, joka  pitää minusta, kaikkine oikkuineni, niitä kun varmasti riittää.


Tiedän, ompa tytöllä taas vaatimukset. Mutta eikö meillä kaikilla ole, ihan takuulla. Eikä nämäkään nyt ole niin justiinsa, mutta tuollaisista asioista minä vain satun pitämään.


maanantai 8. elokuuta 2011

maanantaiaamuna...

Loman loppupäivät ovat käsillä, istun sohvalla tukka sekaisin ja minun pitäisi, pitäis tehdä niin paljon. Pakata, käydä moikkaamassa ystävää, ostamassa lahja, käydä siellä ja täällä. 
Mietin tässä, ettei minua kotona odota kukaan, kukaan ei halua, että tulen takaisin. Ei ole ketään jota kiinnostaa kuunnella minun lomastani, joka nauraisi minulle ja sanoisi, että haluaisi olla joskus minun mukana, seikkailla kanssani.
Paitsi, että odottaahan minua työkaverit, pomo, se ei hyvällä kattele jos en palaa. Ystävätkin jo kaipailivat. Mutta kuka haluaa tietää, että melkein hetin järkytyksestä ongen järveen kun iso kala tarttui siihen. Kuka haluaa kuunnella kun kerron, että sain auton varashalyttimen soimaan keskellä ihmispaljoutta vain lukitsemalla ovet ja en saanut sitä millään sammumaan, voi noloutta...

torstai 4. elokuuta 2011

Syvillä vesillä

Jos sinulla on rakas, jos sinä elät jonkun kanssa, miksi haikailla toisesta. Miksi ikävöidä vapautta jos rakastat. Näitä kysymyksiä on nyt mietitty paljon. Että mitä mieltä olen. Voiko tykätä monesta yhtä aikaa, rakastaa yhtä niin, että elää hänen kanssaan, mutta pitää myös toisesta ja seikkailla sen toisen kanssa. Minä en tajua. En edes halua tajuta. Ja silti mietin, nyökkäilen ja kuuntelen kun minulle puhutaan.
Ymmärrän sen, että asiat harvoin ovat mustavalkoisia. Vaikka minun rakkauteni olisi valkoista. Minä en jakaisi, ikinä, itseäni enkä toista. Ja toivon ettei kukaan jakaisi itseään minulle ja jollekin muulle. Muille se ei välttämättä ole näin.
Mikä minä olen lynkkaamaan toisen ihmisen elämän, tyylin ja asiat. Minä en ymmärrä, enkä hyväksy. Moralisoin, kyllä, ja en edes haluaisi tietää moisista asioista. Mutta minä tiedän ja yritän kuitenkin ymmärtää, eihän maailma koskaan ole yksiselkoinen. Asioilla on monet puolensa, niin hyvässä kuin pahassakin, ja mikään ei ole helppoa. Tosin sen helppouden taidamme me kadottaa itse.
Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi ei sitten pysytä yksin jos kerran halutaan seikkailla, silloinhan sitä saa vapaasti tehdä, ketään loukkaamatta.

Ja onko sitten jokaiselle olemassa se yksi ja oikea. Jonka kanssa elämä kestää kaiken. Miten se menikään, ylä- ja alamäet.  Minä haluaisin ainakin sellaisen, että vaikka ryömin kanssasi tai työnnän sinut sinne mäen ylös, tulen viereesi ja jaetaan se alamäki yhdessä, kiljutaan riemusta tai pelätään. Mutta yhdessä. En halua sellaista, yhdessä ylämäki ja sitten jyrkänteeltä alas.
Joskus on vain niin vaikea uskoa mihinkään rakkauteen. Kun tuntuu ettei kukaan siihen usko. Tai tuntuu ettei sillä ole mitään merkitystä, kun toista voidaan satuttaa kuitenkin niin helposti.
Enkä minä sano etteikö jokaisella voisi olla monta oikeaa, jokaiseen hetkeen varmasti sen hetkinen ihminen on oikea, mutta siis SE OIKEA, onko sellaista.
Tiedätkö mitä, ulkona on viileää, tulin juuri sisään sieltä. Ihoani hivenen kylmäsi jo. Mutta on vain niin kaunista. Istuin kalliolla ja mutustelin mustikoita. Tänään olisi hyvän yön suudelma sininen.