Liian pieni, niin kai sitten. Vaikka ei kait 158,5 pitkää senttiä vielä mikään pygmi ole. Olin katsomassa musiikkitapahtumaa ja kaikki kävelivät ylitseni. Olin näkymäton. No vaikka en nähnyt, kuulin ja hyvää oli. Pidän näköjään suomalaisesta vanhan iskelmän ja jazzin sekoituksesta, suosittelen. Sain yhdeltä ja samalta pojalta kyynärpäätaklauksen sen seitsemän kertaa, enkä koskaan kuullut, että hän olisi ollut pahoillaan. Sanoi vain, mitäs olet noin pieni, menisit muualle. Yksi pitkä tyttö kysyin, haluanko häneen eteen.
Päätin, että tästä eteenpäin otan mukaani vain kaikki pitkät kaveripoikani, he saavat seisoa ihan takanani, koska huomasin, että silloin ei kukaan tule eteen seisomaan. Mikä lie siinäkin syynä.
Ja se, että olet liikenteellä just sen kaveripojan kanssa, voi sanoa, että sun mahkut mihinkään sinä iltana on mennyt. Koska teidän lasketaan pariksi oli mikä oli. Ei riitä, et seisotte toisistanne metrin päässä, ette koskettele toisianne, näin ne parit ruukaa tehdä, oon nähnyt, vain naurelette ja juttelette. Sinä olet sen ja silloin et pitäne vieraille miehille hymyillä, senkin naikkonen. Ja sitten jos menitkin jutteleen sille paaritiskillä olevalla kivan oloiselle miehellä, sekin kysyy, minne jätit sen poikakaverin. No höh, en kai minä kelleen menis jutteleen jos se ois minun poikakaveri. Haloo miehet, mikä teitä vaivaa.
No mutta, on minulle ainakin ihana kaveripoika ja se punainen rakkausromsku. Huomenna luen sitä sitten, niissä kirjoissa on takuulla onnellinen loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti