Mikä ihana ja kamala viikonloppu. Ystävät ovat elämän sokeria. Yksi kävi pitkän matkan takaan ja oli ihana nähdä. Olimme ihan turisteja tässä kaupungissa, kävimme lintsilläkin riekkumassa. Kyllä, kaksi aikuista tyttöihmistä, siellä meni tukat hulmuten ja virnistellen. P.s. ei se ukko edes pahin laite ollut. Ihaninta oli iltojen pitkät tunnit kun paransimme maailmaa ja kyllä siitä parempi paikka tulikin, ainakin osittain.
Sitten se elämän, suola. Lähteä nyt kahville tyypin kanssa, jonka kanssa et ole missään kohtaa samoilla aalloilla. Tai siis minä en ollut. Eikä tyypissä edes enää ollut mitään kivaakaan. Ja kaikki pojat, jotka ehkä lukee tätä, ihan vain tiedoksi, että raha ei ole kivoin puheenaihe. Eikä nosta niitä pinnoja kyllä pätkääkään puheet ex.stä. Tosin, onhan se tietenkin heti hyvä tehdä selväksi, mikä on tärkeää elämässä ja kukapa se nyt haluaa olla samanlainen kun entiset, huhhuh.
Piti oikein kävellä koko kaupungin halki, että vähän rauhoittuu, kun ei tiennyt, että nauraakko vai itkeä. Ilmeisesti pitäisi selventää ihan itselle ja vissiin ystävillekin se hyvä tyyppi, jota voisin kestää. Koska minun hyvä tyyppi ei sitten taida olla ihan samanlainen kun muiden.
Elikkä hyvä tyyppi on:
-Sellainen, jolla on hyvä huumorintaju, vähän sarkastinenkin ja mustakin ehkä.
- Sellainen, jonka intohimo on muutakin kun raha. Raha on se, millä maksetaan elämisen kulut, mutta ei se nyt pääasia pidä olla. Jos itsellä tärkeää on ihmiset, perhe ja ystävät, harrastukset jne, niin kai sitä voi odottaa, että toisellakin ne voisi olla lähellä itseään.
- Sellainen, joka haluaa olla ulkonakin, joka tietää, että tulitikuilla voi sytyttää muutakin kuin tupakin ja tietää, mitä sana retkeillä tarkoittaa.
- Sellainen, jolla on omakin elämä, harrastukset ja menot. Kun minullakin on, toisellakin on hyvä olla.
- Mutta sellainen, joka haluaa jakaa kuitenkin elämäänsä, aikaansa ja ihmisiään minunkin kanssa.
- Sellainen jonka kaikkia vaatteita ei ole ostettu dressmannilta, ei siis liikkeessä mitään vikaa ole, mutta sellaisen vaaleat lököttävät housut ja t-kauluspaita ei vain iske. Ihan sama vaikka sanoisitte, että olempa pinnallinen, niin sitten olen. Mutta kyllä hyvin pepusta istuvat farkut ja sopiva t-paita vaan ovat kivan näköiset miehellä.
- Ja vieläkin pinnallisuutta, sellainen pitkä, pitkä, pitkä. Vaikka onkin hassua pienenä pitää pitkistä, mutta pidämpä vain.
- Ja sellainen, jolle saan soittaa keskellä yötä, vain kertoakseni, että on ikävä. Tiedän, sehän on ärsyttävään ja typerää herättää nyt toinen tuollaisen takia, mutta haluan, että saisin tehdä niin jos tarvitsisin, ettei toinen menettäisi siitä hermoja. Koska saisi se toinenkin soittaa minulle.
- Sellaisen joka haluaa vähän matkustella, sekä täällä kotomaassa, että tuolla jossakin kaukana.
- Sellainen, jota naurattaa se, kun tämä tyttö lähti kalaan, niin ensin saaliina oli 3 isoa mäntyä ja lopuksi 5 kg kala ja ensimmäinen reaktio oli että minä en ainakaan tuohon koske.
- Sellainen joka osaa pitää päänsä, tingata, pitää sanansa, olla tukena.
- Sellainen joka ihastuttaa, että vihastuttaa samalla kertaa.
- Sellainen, joka pitää minusta, kaikkine oikkuineni, niitä kun varmasti riittää.
Tiedän, ompa tytöllä taas vaatimukset. Mutta eikö meillä kaikilla ole, ihan takuulla. Eikä nämäkään nyt ole niin justiinsa, mutta tuollaisista asioista minä vain satun pitämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti