Minulla on ikävä talvea, sitä kylmää, sitä tähtikirkasta yötä, sitä purevuutta ja sitä, että kietoudun lämpimiin vaatteisiin. Sitäkin kun tuuli puhaltaa niin, että melkein veisi sinut mukanasi maailman ääriin. Niin,  minulla on ikävä.
Eilen yöllä unet olivat taas mennyt menojaan ja minä istuin yksin täällä. Menin ulos ja käperryin piiloon, toivoin ettei naapurin tupakoivat pojat näkisi minua. Eivätkä ne nähneet. Oli tähtiromua koko taivas täynnä, katselin niitä ja ikävöin. Tuolla taivaalla liikkui kokoajan joku, minä vain pysyin paikoillani ja halusin jonnekin muualle.
Olen minä nukkunutkin, nyt, koko päivän. Heräsin juuri, enkä tajua kuka sottainen tyttö tässä asunnossa oikein asuu. Kaikki on hujanhajan ja minä tahtoisin kupin kahvia, ison valtavan kupin, jossa on melkein enemmän maitoa kuin kahvia. Eikä minulle ole edes kahvinkeitintä.