maanantaiaamuna...

Loman loppupäivät ovat käsillä, istun sohvalla tukka sekaisin ja minun pitäisi, pitäis tehdä niin paljon. Pakata, käydä moikkaamassa ystävää, ostamassa lahja, käydä siellä ja täällä. 

Mietin tässä, ettei minua kotona odota kukaan, kukaan ei halua, että tulen takaisin. Ei ole ketään jota kiinnostaa kuunnella minun lomastani, joka nauraisi minulle ja sanoisi, että haluaisi olla joskus minun mukana, seikkailla kanssani.

Paitsi, että odottaahan minua työkaverit, pomo, se ei hyvällä kattele jos en palaa. Ystävätkin jo kaipailivat. Mutta kuka haluaa tietää, että melkein hetin järkytyksestä ongen järveen kun iso kala tarttui siihen. Kuka haluaa kuunnella kun kerron, että sain auton varashalyttimen soimaan keskellä ihmispaljoutta vain lukitsemalla ovet ja en saanut sitä millään sammumaan, voi noloutta...