Entä sitten, joskus minun on onnistunut uskoa jopa kuusi mahdotonta asiaa ennen aamiaista...

Tänään istuin pojan vieressä, mietin, sinut minä haluan, mutta sinä et ole minua varten. Joskus kaikki tuntuu vain niin epäreilulta.

Kävelin kaupungilla, kaikki vastaantulevat ihmiset, parit, pitivät toisiaan kädestä. Oliko tänään pidä kädestäni kiinni sunnuntai?

Unelmia ja toimistohommia

Pariisi, se on unelma. Sinne minä haluan. Sanovat sitä ikäväksi paikaksi, kalliiksi, ihmisiä ikäviksi ja kylmiksi. Mutta eihän se ole. Minusta se on kaunis, ihmiset ystävällisiä, kohteliaita ja lämpimiä. Sinne minä tahdon, korkeisiin rakennuksiin, pieniin kahviloihin, kaduille, kiireeseen ihmisten keskelle. Korvat täyteen sitä kieltä jota osaan vain muutaman sanan. Tänään katsoin toimiston ikkunasta ulos ja haaveilin. Minä tahdon pakata laukkuni ja lähteä, lähteä elämään unelmaa.

Ohitus

Pakkasta on vain vähän, kylmältä se tuuli silti tuntuu. Pitkä harppoi vastaan tuhatta ja sataa, hätkähdin sitä, katsahdin ja hän katsoin takaisin. Ohitus tapahtui. Naurahdin, mietin, että monesko kerta tämäkin olisi ja kuinka monta tulisi.
Kiersin rataa, haistelin tuulta ja aurinkoa, se loisti minulle. Päätin leipoa sen kunniaksi tahmakakkua ja nauttia kuumaa teetä, käpertyä itseeni ja miettiä maailman menoja.

Pompitaan hattaroissa

Ystäväni kertoi, hän on ihastunut, päässä pörrää vain yksi ajatus, hän, kohde. Kaikki on hattaraa, vaaleanpunaista, pinkkiä ja hymyilyttää. Ihanaa ajattelen, ystäväni puolesta.
Minäkin tahtoisin tunteita, hattaraa. Muutakin kuin sen syvän huokauksen joka minusta vain lähtee kun ajattelenkin ihastumisia.
Vaikka välillä usko loppuu, kuitenkin pieni ääni minussa sanoo, että tässä maailmassa on jokaiselle joku, sen kohtaamiseen vain saattaa mennä aikaa.

Kylmää ilmaa

Jokainen uutinen kertoo, että on kylmää, pakkasta, kaikki palelee, minäkin.
Tänään onkin kylmä päivä, olen sisältä ja ulkoa jäätä, palelen, kaikkialla mihin menenkin on kylmää. Tiedän että se johtuu minusta, olen tänään kylmä, en osaa oikein sanoakaan mitään. Yritän esittää rohkeaa, annan palan olla kurkussa, toivon että voisin puhua mutta tyydyn olemaan hiljaa, yritän muistaa hengittää.

Katoan hiljaisuuden maahan kun en osaa sanoa enää mitään, hymyilen ja käännyn tuijottamaan johonkin, minne en edes pysty näkemään.

Tänään on ystävänpäivä, olen ystävä, näin minulle kerrottiin. Olen hyvä ystävä, olen rohkea ystävä, olen ystävä joka puree hammasta kun pelottaa ja käy taistoon, olen ystävä joka puolustaa omiaan, olen se ystävä joka halusi olla jotakin enemmän, mutta riittikin vain ystäväksi.

Aurinko

Harmaan päivän pilkahdus oli pieni keltainen valo, joka tuli jostakin yläilmoista. Se valaisi hetkeksi minut. Tunsin että voin taas hengittää. Hymyilin ja  jatkoin matkaani vaikka vesilätäköt kastelivat jalkani märäksi. Silti kaikki tuntui olevan hyvin.