sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Kommunikointi ongelmia
kieli on samaa mutta minä en taida ymmärtää. Näen viestejä joita ei ole ja ilmeisesti ne viestit joita on, niitä en näe enkä ymmärrä. Minä inhoan vihjailuja ja rivienvälejä, en pysty näkemään niitä, enkä lukemaan oikein. Tarvitsen sanoja, oikeita sanoja. Rivienvälit on tyhjiä, pelkkää valkoista paperia vain. Ja vihjeet, minähän voin halutessani ymmärtää ne ihan miten haluan, en juuri sillä lailla kuin vihjaillaan. Minä tarvitsen sanoja, kiitos.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Toiveita
Mietin, että jos saisin yhden toiveen, minkä ikinä haluan ja se toteutuisi, mitä se olisi. Toivoisinko päävoittoa lotossa, silloin kaikki rahallinen huoli olisi minulta ja läheisiltäni pois. Vai toivoisinko ikuista rakkautta, että minulla olisi lähellä ihminen, jonka kanssa voisin jakaa elämäni, joka jaksaisi minun oikkuni ja jonka oikut minä kestäisin. Vai tahtoisinko maailmaan rauhaa, ettei enää missään kukaan olisi paha toiselle, tai toivoisinko, että lopettaisimme tuhoamasta maailmaamme, lopettaisimme elämästä niin etteivät eläimet kuolisi sukupuuttoon ja maapallo saastuisi.. Vai toivoisinko vain itselleni edes yhden hyvän hetken, kauniin hetken jota voisin vaalia loputtomiin.
Olisi vaikea päättää mitä yhdellä toivomuksella tekisin, ehkä olisin niin raadollinen, että kuitenkin toivoisin sen lottovoiton, rämmitäisiin muuten sitten tämä elämä miten parhaaksi osattaisiin.
Nyt kuitenkin toivon jokaiselle, myös itselleni hyvää viikonloppua, paljon halauksia, mukavia ihmisiä, suukkoja, kädestä pitämistä, kaupungilla kiertelyä, kahvilla käyntejä, pienten ihmisten tapaamisia..kaikkea mukavaa mistä kukin pitää.
Olisi vaikea päättää mitä yhdellä toivomuksella tekisin, ehkä olisin niin raadollinen, että kuitenkin toivoisin sen lottovoiton, rämmitäisiin muuten sitten tämä elämä miten parhaaksi osattaisiin.
Nyt kuitenkin toivon jokaiselle, myös itselleni hyvää viikonloppua, paljon halauksia, mukavia ihmisiä, suukkoja, kädestä pitämistä, kaupungilla kiertelyä, kahvilla käyntejä, pienten ihmisten tapaamisia..kaikkea mukavaa mistä kukin pitää.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Lähtöjä
Voiko kauniimpaa olla kuin kiihkeän kaipaava suudelma juna-asemalla. Juna lähtee, sinun pitäisi mennä mutta et halua, vielä viimeinen suudelma, ei kun vielä yksi ja vielä yksi, sitten on jo pakko mennä...Istut junassa, katsot ikkunasta ulos ja näet toisen lähtevät, junakin lähtee. Sinulla on jo nyt ikävä takaisin lämpimään syliin, painamaan kasvot kaulakuoppaan, nuuhkimaan tuoksua iholta, puhumaan, olemaan hiljaa ja ennen kaikkea vain olemaan hänen luonaan.
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Heräämisiä
Harmaa aamu ja pörröpää pomppaa sängystänsä suoraa ylös. Yleensä herääminen on tuskaista, hidasta ja hyvin hankalaa. Tänään vain kaikki tuntuu jotenkin erilaisemmalta, ihan kuin joku olisi hipaissut minua, antanut sähköiskun. Tuntuu, että tänään tapahtuu jotain, mitä olen ehkä jo odottanut pitkään, en vain vielä oikein tiedä mitä. Tuntuu odotukselta ja hyvältä.
Hymyjä ja sohjoa
Onko mikään sen parempaa kuin saada hymy toisen huulille, tai että joku toinen saa sinut hymyilemään. Täysin vieraan ihmisen hymy, se saa joskus päivän paremmaksi, kun hymyilen hänellä ja hän vastaa siihen. Se on palkitsevaa, ainakin itse hymyilin sen jälkeen vielä aurinkoisemmin, koska mikä sen mukavampaa kuin loskan ja lumi sateen keskellä kahta ihmistä hymyilytti.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Tummia ajatuksia
Tiedättekö kaikki sen tunteen, sen kun raivostuttaa, höyry nousee korvista, tekee mieli kirkua, huutaa, raivota, tökkiä toista ja sanoa että hän tekee väärin, pilaa kaiken ja satuttaa sinua. Ja tuntiessasi noin, tiedät, että kätesi ovat sidottuna, sinä et voi mitään noista tehdä tai sanoa. Sinun on vain kestettävä koska olet itse sitonut itsesi siihen tilanteeseen, ettei sinulla ole enää valtaa sanoa mitään.
Pikkumaisesti haluaisin vain kysyä, että onko pakko minun silmieni alla tehdä mitä teet, onko tämä jotain kostoa. Näin en kuitenkaan kysy, käännän katseeni, huokaisen ja kamppailen omien mörköjeni kanssa, itsehän olen valintani tehnyt.
Ja koska aina elämässä on jotain positiivista, mustan yön jälkeen tulee aina valkea aamu ja möröt mönkivät silloin sänkyjen alle piiloon. Jään odottamaan sitä aamua.
Pikkumaisesti haluaisin vain kysyä, että onko pakko minun silmieni alla tehdä mitä teet, onko tämä jotain kostoa. Näin en kuitenkaan kysy, käännän katseeni, huokaisen ja kamppailen omien mörköjeni kanssa, itsehän olen valintani tehnyt.
Ja koska aina elämässä on jotain positiivista, mustan yön jälkeen tulee aina valkea aamu ja möröt mönkivät silloin sänkyjen alle piiloon. Jään odottamaan sitä aamua.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Ihmisiä ja ikäviä.
Tänään on ikävä päivä, minä ikävöin kaikkia minun ihmisiä. He eivät ole minun lähelläni ja tänään en pidä siitä asiasta. Ajattelen heitä, mutta en kuitenkaan saa otettua yhteyttä heihin. Tietenkin he tietävät, että ovat minun sydämessä, hehän tuntevat minut. He tietävät, että olen tällainen, hiljainen vaeltaja joka ei osaa oikein pysähtyä. Tänään kuitenkin tahtoisin, että he täyttäisivät minun pienen huoneeni, olisivat omia omituisia ihmisiäni, puhelisivat hassuja juttujansa, nauraisivat ja saisivat minut hymyilemään.
Joskus mietin, että miksi ihmisen on niin vaikea tutustua toiseen ihmisiin, miksi en jaksa luottaa, että tuo vieras olisi ehkä minun kokoinen ihminen. Se tajuaisi minun maailman, jaksaisi kuunnella minua, haluaisi kertoa omat tarinansa minulle, jaksaisi minun hiljaisuuteni ja sen, että olisin ja en olisi läsnä, kestäisi sen että saatan kadota mutta tulen aina takaisin.
Minuun ei pysty tarttumaan helpolla, innostun kyllä ja pidän monenlaisista ihmisistä mutta sitten en kuitenkaan uskalla hypätä heidän mukaan. Olen seurassa hiljainen, seuraan sivusta, minä en ole se joka on tekee aloitteen, olen se joka seuraa, joka miettii, että tuokin ihminen on kiinnostava. Jos hän ei tee aloitetta, minäkin annan asian olla. Joskus mietin, että vaadinko minä liikaa ja se onkin syy miksi en saa maailmaani uusia ihmisiä. Annan helposti periksi jos joku ei osoita kiinnostusta, jos huomaan pienenkin epäröinnin ettei tosta kiinnosta minun maailmani, tutustuminen jää siihen. En jaksa olla mitään muuta kuin oma itseni, jos se ei riitä, olkoon asia sitten niin. Silloin meidän maailmojen ei ole tarkoitus kohdata.
Joskus mietin, että miksi ihmisen on niin vaikea tutustua toiseen ihmisiin, miksi en jaksa luottaa, että tuo vieras olisi ehkä minun kokoinen ihminen. Se tajuaisi minun maailman, jaksaisi kuunnella minua, haluaisi kertoa omat tarinansa minulle, jaksaisi minun hiljaisuuteni ja sen, että olisin ja en olisi läsnä, kestäisi sen että saatan kadota mutta tulen aina takaisin.
Minuun ei pysty tarttumaan helpolla, innostun kyllä ja pidän monenlaisista ihmisistä mutta sitten en kuitenkaan uskalla hypätä heidän mukaan. Olen seurassa hiljainen, seuraan sivusta, minä en ole se joka on tekee aloitteen, olen se joka seuraa, joka miettii, että tuokin ihminen on kiinnostava. Jos hän ei tee aloitetta, minäkin annan asian olla. Joskus mietin, että vaadinko minä liikaa ja se onkin syy miksi en saa maailmaani uusia ihmisiä. Annan helposti periksi jos joku ei osoita kiinnostusta, jos huomaan pienenkin epäröinnin ettei tosta kiinnosta minun maailmani, tutustuminen jää siihen. En jaksa olla mitään muuta kuin oma itseni, jos se ei riitä, olkoon asia sitten niin. Silloin meidän maailmojen ei ole tarkoitus kohdata.
Ensimmäisestä kaikki lähtee
Miten kaikki mikä saa sinun hymyilemään koko päivän, voi vaan kadota yhden ainoa lauseen mukana. Miksi kaikki katoaa siihen, ettei vaan osaa lukea rivien välejä juuri silloin kun pitäisi. Miksi se halaus ei tarkoittanut taas mitään muuta kuin, että sinä olet ihan kiva. Kaikkihan sen tietää, ettei ihan kiva riitä mihinkään. Se ei ole edes kiva, se ei ole mitään.
Se, että aurinko paistaa, on alkava kevät, ja tulee vielä parempia hetkiä, iloisempia hymyjä, vie eteenpäin, mutta joskus vain sitä haluaisi hymyillä enemmän, hymyillä koko yön sen päivän lisäksi jonka olet jo hymyillyt.
Mutta tänään ei ollut se päivä.
Tänään olin taas kerran hipaisun päässä..kaikesta.
Se, että aurinko paistaa, on alkava kevät, ja tulee vielä parempia hetkiä, iloisempia hymyjä, vie eteenpäin, mutta joskus vain sitä haluaisi hymyillä enemmän, hymyillä koko yön sen päivän lisäksi jonka olet jo hymyillyt.
Mutta tänään ei ollut se päivä.
Tänään olin taas kerran hipaisun päässä..kaikesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)