Ajattelin vain, huomasin, pilvetkin tänään juoksevat tuhatta ja sataa. Tummat pilvet joissa on vaaleita pilkkuja. Ihan kuin ne ajatuksetkin. Ja sade, se puhdistaa maailmaa. Raikastaa ja rauhoittaa. Minua.

Pennin ajatuksia

Kasassa on satoja euroja, näiden ajatusten kanssa.
Viikonloppuna on paljon nähty ja kuultu. Musiikki on ihana asia. Se fiilis mitä siitä tulee. Välillä itkettää ja välillä naurattaa.
Ja voi pojat ja tytöt. Kaunis mies. Sen näin, ihastuin. Ihastuminen on vain niin jotain ihanaa. Se kuplinta minussa, värähtely sydämessä ja se toivo. Se herää aina. Mitään ei kylläkään tapahdu, ikinä.
Eksyin reissullani kuppilaan, minä yksin, paikka täynnä miehiä ja jalkapalloa. No kokemus se oli sekin. Kävelin yöllä yksin kotiin, oli kylmää, oli rakot jaloissa, korot, ne tappavat jalkani aina joskus, mutta silti nauroin. Se mies kameran kanssa, yöllä, kuvasi liikennemerkkiä. Jotain se siinä näki, mitä minä en. Ja silti vain hymyilin.

Tänään mietin yhtä. Mikä on, kun toisen kanssa juttu luistaa, no kaikki luistaa, niin hyvin kuin vai voi. Mutta ikinä, se ei voisi olla poikaystävä. Sanoinkin sen tänään. Kummatkin mietti hiljaa, miksi. Vastausta ei osattu antaa, mutta silti olen iloinen hänestä. Minä en halua häntä siksi, hän ei halua minua siksi ja kumpikin on tyytyväisiä, eikö se riitä.

Tähän jäin kiinni, tuntui liian tutulta.
  "aamu kuuta väijyy, lumous kohta särkyy, hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää. Ei kukaan muu,ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin, ei kukaan muu,ei kukaan muu oo mitä toivoisit."

Hienoja naisia

Minä tahtoisin olla sellainen hieno nainen, joka istuu ratikassa työpäivän jälkeen selkä suorana, meikki edelleen täydellisenä kasvoilla, housupuku rypyttömänä, korkea korot jaloissa ja hiukset ojennuksessa. Tänään katselin ratikassa sellaisia naisia ja toivoin olevani samanlainen, hieno nainen.
Ikkunasta vain heijastui homsantuuteli, jonka hiukset tuuli oli puhaltanut sekaisin, posket olivat punaiset juoksemisesta, sen ratikan perässä, mutta sainpas sen kiinni. farkut jalassa ja puserokin vähän ryppyinen.
Ei minusta koskaan sellaista tule, olen liian epätäydellinen, liian luonnollinen ja liian mukavuuden haluinen. Rakastan mukavia asuja ja melkeinpä meikitöntä ihoa. Huulikiilto, hymy ja hiukset takussa. Sellainen tyttö minä olen. Vaikka haluankin olla hieno nainen, edes joskus.

Kahvin tuoksua

Puhkuisiko joku minulle nyt energiaa, vielä olisi muutama hetki, kun pitäisi jaksaa opiskelureippailla. Tenttejä siellä, tenttejä täällä. Tänäänkin yksi, huomenna lisää. Kahvia, jota en edes juo, mutta se tuoksu. Siitä on yöt tehty tällä viikolla.
Kokki kolmonenkin asui tänään täällä, loihti ruokaa väsyneelle. Se olinkin minä itse. Tiskipojan tarvitsisin. Miten voikaan pienestä ruuasta tulla niin suuri määrä likaa.
Jos jaksaa olla reipas koko viikon, saa loppu viikosta palkintoja. Eikö vain. Lupaan itselleni musiikkia ja hyvää seuraa. Lupaan metsäretkiä ja auringonsäikeitä.
Ja lupaan hymyillä kun tulet vastaan.

Hyviä ihmisiä

Ystävälliset sielut ovat parhautta. Yksi auttaa sinua kun et osaa, opettaa, neuvoo ja tekee kanssasi kärsivällisesti. Toinen pyytää sinut yökylään, kuuntelee, viettää aikaa kanssasi ja tekee sinulle aamiaisen.
Silloin kuin kaikki, hengittäminenkin tuntuu kovin pahalta, hyvät ihmiset ovat parhautta. Kun kävelin tuolta puiston läpi kotiin reissuiltani, ajattelin että jaksan taas paljon. Ei minun sydämeni pysähdy siihen, ettei sitä kukaan rakasta sillä tavalla kuin tahtoisin. Se sykkii kaikille rakkailleni kuitenkin, sillä toisella rakkaudella, sekin riittää pitämään minua elossa.
Kävelin sen puiston läpi, siellä poika koppasi syliinsä tytön, kaatuivat nurmikolle, nauroivat. Ei tuntunut pahalta. Ajattelin ystävääni, joka katseli illalla kanssani elokuvaa, mille molemmat nauroimme vedet silmissä. Se parantaa haavoja. Hymyilin kun mietin auttajaani, joka epätoivoisesti hakkasi otsaani kirjaan, jotta tieto menisi sinne. Tosin, hän myös väänsi minulle monia kaavoja rautalangasta, ja minä ymmärsin. Ja minä, minä kiitin heitä, vein jäätelöäkin.

Siinä se seisoi..

Ja pieni osa kevään, tulevan kesän hengestä henkäisi. Näin ainakin aurinkoa, jotain väriä elämässä. Se seisoi edessäni kaupassa, oli huikean pitkä, vaalea. Hirvittävän tuima katse ja sitten se hymyili. Hyvänen aika, ehkä herään vielä eloon.
Tuntui, että se oli kaksi kertaa minua pidempi, edes varvistelu ei auttanut. Hymyilin. Ihminen ajattelee kummallisuuksia keskellä kauppajonoa. Mietin miten joku on niin korkea ja joku niin matala. Ja kuinka veikeän oloista on pitkä ja pätkä.
Ajattelin, että jos uskaltaisin sanoa hei..mutta tänään ei ollut vielä sen aika.

Mörrimöykky tanssii ja ruokopilli soi..

Että harmaudesta pääsee suuntaan mörrimöykky ja raivoava meri, ei helpota hymyn löytämistä. Kävelevä aikapommi, voi räjähtää milloin vain, se täällä tallustaa, varokaa sitä.
Hymyile, saat ihan varmasti takaisin äkäisen mulkaisun. Minulla on paha päivä. Minua vihastuttaa, pieni maailmaisuus, piittaamattomuus. Se, että ystävät ovat jälleen kaukana. Että minun aurinkoa arkeen tuovat ihmiset katosivat sieltä missä heidän pitäisi olla.
Minua vihastuttaa, että en osaa sanoa ei,  että olen saamaton joskus ja että minulla on niiskutustauti.
Eniten maailmassa ärsyttää se ettei kukaan ole täällä riitelemässä minun kanssani, mitä se auttaa yksin puhista. PAH!
Vihastuttaa minua sekin, ettei kukaan ota minua kainaloon ja sano, puhise vain, se helpottaa ja huomenna on jo kirkkaampaa...

Levitin kädet, annoin tuulen tarttua minuun ja halusin.

Lentää, nähdä auringon keltaisen pilvien yllä. Haluan mieleni harmauden vaihtuvan metsän vihreäksi, taivaan siniseksi ja pilvenhattaroiden valkoiseksi. Jakaisin tämän mieleni pois, tahtoisin hymyillä vain.
Mikä on tämä väsymys, ajatusten synkkä kulma ja ikuinen viileys joka on istunut minuun.
Haluaisin istua siinä kahvilassa jonka ohitan päivittäin. Ikkunapöydässä istua, iso kuppi täynnä höyryävää, istua ihmistä vastapäätä, nauraa, jutella, olla vaan.
Haluaisin istua siellä kallioilla, katsella kaupunkia, hymyillä, miettiä kesää ja olla hiljaa. Tuntea sinun ystäväni lähellä, tietää, että olet minulle siinä.
Tahtoisin kertoa sinulle iloista, hymyistä, naurusta ja hyppimisestä rapakoissa, mutta tänäänkään en vielä siihen pysty. Ehkä jo huomenna.

Anna sinulle pienen neuvon...

sanoit, älä ole niin hankala. No kiitos. Tätä arvostan, sanoin ja pyysin tarkennusta. Kerrotko vielä, että miten pitäisi olla. Mikä tekee minusta hankalan. Että puhun liian suoraan. Että en osaa olla oikein, miten edes ollaan oikein. Anteeksi. En oikein osaa olla muuta kuin oma itseni, tällainenhan minä olen ja sinä tiedät sen.
Mutta lupaan, kyllä, pidän edelleen pääni, sanon vastaan jos on tarvetta, kuuntelen sinua ja otan huomioon näkökantasi, mutta teen kaiken päätökseni itse, teen niin aina. Koska tämä elämähän on minun, eikö vain.

Että hankala, ja siksi olen yksin, niin yksin ilman häntä. Sitä oikeaa, sitä mitä viedään kotiin näytille, no sitä suurta... Tätä nyt sitten on mietitty. En minä nyt mahdoton ole, en ollenkaan. Vai olenko....

Kevättä rinnassa

Ei minulla, ei tunnu missää. Kaikki hehkuttavat, kevät pörrää. Ei minussa, se katosi. Olen edelleen kuin uinuva karhu. Vähän allapäin, vähän murisen. Kuitenkin odotan sitä, odotan jotakin tapahtuvaksi, ihmeitä. Mutta ruukaako niitä ikinä tapahtua. Minulle.
Minussa olisi sinulle paljon tunteita, ne odottavat tuolla jossakin. Oikein ahdistaa kun ne kieppuvat ja odottavat. Välillä tekee pahaa, ihan kuin oksentaisin ne kohta pois minusta. Ja mikä tekee  minusta sen ihmisen johon sattuu, vaikka ei pitäisi. Yhdelle sanoin eilen, mene ja nai aivot pellolle, ole onnellinen. Kyllä minä sitä tarkoitinkin, oikeasti. Toista silitin poskesta ja käskin olla hyvä tytölle, jonka kanssa on onnellinen. Minä olen hyvä, rakkaille, tiedän sen.
Sitäkin mietin, miksi ihastutaan. Miksi pidän sinusta vaikka en tiedä mitään. Voit olla kovin kamala ja kylmä, silti minä pidän sinusta, hurjasti. En halua koskaan kadottaa sinua ja toivon sitä ihmettä, että tämä kesä olisi meidän, tavalla tai toisella. 

Aamu

Heräsin askeleidesi ääniin oven takana, kuuntelin ääntäsi, joka kuului vaimeana. Makaan sängyllä ja mietin. Minun pitäisi nousta, nähdä sinut vielä. Sanoa, että oli kiva taas nähdä, nähdään uudestaan..miljoonan vuodesta päästä, silloin voin taas hengittää.
Ulkona paistaa aurinko, taidan lähteä sinne. Siellä on helpompaa. En mieti mitään, lupaan sen, itselleni.

Rallattelisin jos pystyisin

Minun kevät katosi, meni jonnekki pois ja jätti minut ryppyiseksi. Se, että päivä on ollut täynnä iloa, itkettää minua.Yritän olla vaipumatta katkeraan suohon, yritän nähdä kauneutta. Nyt se on vain vaikeaa, erittäin hankalaa. Haluaisin huutaa, kysyä että miksi minä rämmin tässä taas. Miksi minulle ei tapahdu hyvyyttä. Miksi kaikki tuntuu silloin pahalta kun pitäisi tuntua hyvältä.
Rakkaus asui tässä päivässä. Kaikki muiden rakkaus. Olen iloinen muiden onnellisuuksista, hymyistä ja iloista. Silti minä itken omaa itkuani yksin ilta auringossa.
Miksi silloin kuin toiset juhlistavat rakkautta, löytävät toisensa, kysellään siltä jolla ei ole ketään, että miksi. Tänään halusin huutaa jokaiselle kysyjälle, etten tiedä. Ehkä minä olen viallinen. Ehkä minä olen se ihminen jolle ei tässä maailmassa ole vastakappaletta.
Mutta kaikesta huolimatta, vaikka kasvoni ovat kosteat kyynelistä, vaikka minun ihmistä ei ikinä löystyisi, haluan että kaikki joista pidän, löytävät rakkautensa, ilonsa ja hymynsä.

Pitkän mäen juurella..

Minä ihastuin, taas. Se oli pitkä, pörröinen, ruskeatukkainen. Se puhui ranskaa, poltti tupakkaa ja oli minun elämän mies. Tulin porttikongille, sydän pysähtyi, siinä se seisoi, nojasi seinään ja oli juuri sellainen, mihin ihastutaan. Hymyili. Jutteli tytön kanssa. Kävelin ohi, hymyilytti. Siinä se oli, elämän mies, taas.

Ihastuminen kerran päivässä pitää hymyn huulilla.

ja horoskooppeihin ei uskota..

mutta testataas...
Se meni näin:
Tiedät mitä sinun kotonasi täytyy tehdä (kyllä, pestä ikkunat, pakata matkalaukku ja jonkun pitäis saattaa minua bussille), ja se on liian paljon yhdelle ihmiselle (Totta, se on ihan liikaa). Harkitse (en harkinnut pätkääkään) "apua tarvitaan" -ilmoituksen (tämä ois nyt tässä) laittamista lähikaupan ilmoitustaululle, nettiin (valittu vaihtoehto) tai jääkaapin oveen. Tulet yllättymään kuka vastaa.

Nyt sitten odotellaan :)

Yöllä puhalsi tuulet

Kävelin yöllä kadulla, oli likaista, riehakasta, tuulista. Pysähdyin katselemaan, taivaalla näkyi tähtiä, minua palelsi. En halunnut mennä kotiin. Tahdoin haistella tuulia, tahdoin suudella ja pitää kädessäni toisen lämmintä kättä. Kiedoin takin tiukemmin ympärilleni, kiroilin lyhyttä hamettani, istuin kivelle, heilutin jalkojani ja kuitenkin nautin yöstä.
Ajattelin poikia. Ajattelin tyttöjä. Ajattelin, olisinko tarpeeksi rohkea ikinä kohtaamaan kuitenkaan. Yöt ovat joskus ajatuksia täynnä.