Ystävälliset sielut ovat parhautta. Yksi auttaa sinua kun et osaa, opettaa, neuvoo ja tekee kanssasi kärsivällisesti. Toinen pyytää sinut yökylään, kuuntelee, viettää aikaa kanssasi ja tekee sinulle aamiaisen.
Silloin kuin kaikki, hengittäminenkin tuntuu kovin pahalta, hyvät ihmiset ovat parhautta. Kun kävelin tuolta puiston läpi kotiin reissuiltani, ajattelin että jaksan taas paljon. Ei minun sydämeni pysähdy siihen, ettei sitä kukaan rakasta sillä tavalla kuin tahtoisin. Se sykkii kaikille rakkailleni kuitenkin, sillä toisella rakkaudella, sekin riittää pitämään minua elossa.
Kävelin sen puiston läpi, siellä poika koppasi syliinsä tytön, kaatuivat nurmikolle, nauroivat. Ei tuntunut pahalta. Ajattelin ystävääni, joka katseli illalla kanssani elokuvaa, mille molemmat nauroimme vedet silmissä. Se parantaa haavoja. Hymyilin kun mietin auttajaani, joka epätoivoisesti hakkasi otsaani kirjaan, jotta tieto menisi sinne. Tosin, hän myös väänsi minulle monia kaavoja rautalangasta, ja minä ymmärsin. Ja minä, minä kiitin heitä, vein jäätelöäkin.
Toivottavasti ei kovin kovaa sillä kirjalla temponut, ei muuten mutta noloa olla seuraavana päivänä töissä ja koittaa selittää että hyvää se vaan tarkoitti :)
VastaaPoista(näppäimistö oli nopeampi kuin ajatus eli mahdolliseen kuhmuun siis viittasin:) Ai niin, kiva että olet aloittanut kirjoittamaan vaikka olethan jo jonkin aikaa, en vaan ole saanut aikaiseksi kommentoida mitään vaikka säännöllisesti käynkin sun juttuja lukemassa.
VastaaPoistaIhan hellästi vain yritti tietoa upottaa, ei siis kuhmuja :). Ja kiitos.
VastaaPoista