Lentää, nähdä auringon keltaisen pilvien yllä. Haluan mieleni harmauden vaihtuvan metsän vihreäksi, taivaan siniseksi ja pilvenhattaroiden valkoiseksi. Jakaisin tämän mieleni pois, tahtoisin hymyillä vain.
Mikä on tämä väsymys, ajatusten synkkä kulma ja ikuinen viileys joka on istunut minuun.
Haluaisin istua siinä kahvilassa jonka ohitan päivittäin. Ikkunapöydässä istua, iso kuppi täynnä höyryävää, istua ihmistä vastapäätä, nauraa, jutella, olla vaan.
Haluaisin istua siellä kallioilla, katsella kaupunkia, hymyillä, miettiä kesää ja olla hiljaa. Tuntea sinun ystäväni lähellä, tietää, että olet minulle siinä.
Tahtoisin kertoa sinulle iloista, hymyistä, naurusta ja hyppimisestä rapakoissa, mutta tänäänkään en vielä siihen pysty. Ehkä jo huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti