keskiviikko 6. marraskuuta 2013

raasta minussa

Jos sinä muutat vielä tänne, se olisi ihanaa. Minulle sanotaan ja minä tiedän, ihanaa se olisi. Mutta en muuta, en vielä pysty, ei minun sieluni voi pysähtyä tähän. Ei vaikka paikka on rakkaus ja elämä, omalla tavallaan.
Toinen sanoo, jos me olemme toistemme ihmiset. Voin hyvin kuvitella, että me olisimme yhdessä vielä vuonna 2057. Ja tiedättekö, niin voisin minäkin, kuvitella, että olisimme. Mutta, en vain tietä. Tässäkin on jokin mutta.
Mitä pitäisi oikein tehdä, kun joku ihminen tuntuu niin väärältä ja niin oikealta, että pelottaa ottaa mitään askelia kohti.
Sitten minulle sanottiin, että sinä olisit kaikki mitä haluaisin, saisin sinulta kaiken. Ja minä en halunnut antaa mitään.
Minussa elää rakkauslaulu hänelle, jonka sielua en tunne, mutta jonka tiedän olevan liian lähellä. Se jonka voisin kuvitella.