sunnuntai 21. lokakuuta 2012

kuu kaunista katsoa on

Tuolla ulkona äskein seisoskelin ja katselin tähtitaivasta. Kuu kellotti nojallaan suurena ja oranssina, kasvavana. Vielä ennen kuin arki alkaa, näen sen suurena, täytenä.
Oli niin hiljaista ja kaunista, tuntui kuin olisit yksin tässä maailmassa. Yksin kyllä olikin hetkessä, mutta ei minusta tunnu yksinäiseltä. Vielä muutama kuukausi tuntui. Tuntui pahalta ja rumalta. Ajattelin ettei minusta ole ihmiseksi kenellekään. Mutta onhan minusta, perheelle, ystäville ja no ehkä jollekulle muullekin, miehelle.
Minun mielessäni on ollut eräs pieni ihastus jo tovin. Ja en tiedä, nyt tuntuu, että voisin tehdä asialle jotain. Aika olisi hyvä, toisaalta, en tiedä tuleeko tästä ikinä mitään. Mutta ainakin on pieni hyrinä olemassa ja se on ehdottomasti mahtavin tunne aikoihin. Ja sen sanon, että vaikka olisi se 1000km väliä, ei se estä mitään, jos et itse tee siitä ongelmaa ja minä en aijo tehdä. Eikös se niin ole, että mitään et saa, jos et jotain yritä ja jos jotain haluat, ei ole sellaista estettä olemassa, jota en jotenkin menisi läpi.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Saako palata ja jatkaa jos on kerran lopettanut ja lähtenyt.

Mietin tässä yksi päivä, että miksi lopetin. Pidin tästä, kun sain kirjoittaa. Toisaalta, lopettamisen aikaan olin niin täynnä ahdistusta näitä kirjaimia kohtaan.
Mietin uuttakin tarinaa, mutta miksi aloittaa uusi, kun on tavallaan jo olemassa yksi hyväkin. Mutta jos sanoi, että lopettaa, saako kaikki pyörtää ja jatkaa. Jatkaa nimenomaan, en toivottavasti enää ryve samoissa liemissä, missä meni koko tämän vuoden alku.

Ainakin olen monta asiaa saanut pois päiväjärjestyksestä, selvitettyä, jäsennettyä tämän lopettamisen aikana. Kolme vuotta kestänyt on/off/mikälie silloin tällöin suhde on saanut päätöksensä. Eikä se lopettaminen mitään helppoa ja kaunista ollut. Se piti työstää ja tehdä loppuun asti sellaisena kun se kokoajan olikin meillä, hyvänä ja pahana.

En voi kyllä hehkuttaa silläkään, että nyt olisi löytynyt rakkautta ja muuta ihanaa, hattaraa. Ei ole. mutta on löytynyt ihan hyvä fiilis. Arki toki puskee samanlailla kun ennenkin, välillä kovin väsyttäen, mutta toisaalta turvallisen arkisesti. Ja edelleenkin minä kaipaan kainaloa välillä, sitä että on ihastunut, jopa kai rakastunutkin. Eniten ehkä ajattelen, että joskus vielä tulee vastaan sellainen, jonka kanssa olisi pelkkää on-suhdetta, ei mitään säätämisiä enää.