En pidä lähemisestä, en ollenkaan ja kohta se on taas käsillä kuitenkin. Toivon että olisit minua vastassa, halaisit ja kertoisit, että oli ikävä. Silloin se olisi helpompaa.

Se suhisiva sssssssunnuntai on hyvä päivä...

Aamu alkoi hyvin, vaikka yö menikin valvoessa. Mitä kaikkea höpöä se ihmislapsen päähän aina juolahtaakin, yöllä tuli mietittyä kaikenlaista.
Eilen oli kivaa, oltiin halloween juhlissa, ilman pukuakaan minua ei tuntenut monikaan, mikä toisaalta oli hyvä ja toisaalta, no hankalaa. Meno oli kuitenkin mainiota. Tanssittiin ja juteltiin tyttöjen ja poikien kanssa. Voihan hymy, se vaalea, se oli komea ja kiva.

Mutta tähän päivään, aamulla, kun sain vihdoin silmä auki, lähdin ulos seikkailemaan metsään peikonpojan kanssa. Melkein parisen tuntia tutkittiin kuulaassa säässä metsän ihmeitä, ojassa asuva peikko ja näkki meitä vähän pelotti, mutta rohkeasti selvisimme niistäkin. Hukattiin koirakin mutta onneksi se löytää kotiin yksinäänkin. Melkoista menoa siis.

Loppupäivä onkin mennyt yhdessä puuhaten ja kokkaillen. Tein ehkä vähään aikaan hyvintä ruokaa ikinä ja pullaakin joku täällä leipoi, en minä. Kävin vielä loman viimeisen sunnuntain kunniaksi kavereiden kanssa mummobingossa, se on huippua. Mitään en voittanut, mutta sehän menee niin jos ei peleissä onnea, niin sitä enemmän rakkaudessa. Tähän uskon.

Radio soitti alla olevia sanoja ja ne jäi päähäni. Ja koska omat sanani ovat hukassa ja kaiken aikaa vääriä, niin lainaan näitä tänne kun ovat jotenkin kauniita.


Katso siipiin perhosten, ne ei lennä miettien, kuinka pian lämpö kesän häviää. 
Tähän jään ja lupaisin auringon ja tähdetkin, jos vain huomisen mä voisin kesyttää.

Onni on...

... Kettukarkit

... Syksyisen kirpsakka ja aurinkoinen sää ja ulkoilu

... Kirjoittaa blogia hyvässä seurassa, ylitarkastaja nyökkäilee sylissä ja pitää siitä, että kirjaimia tulee ruutuun

... Halata parasta ystävää

... Käydä mummobingossa ystävien kera, nauraa kikattaa kokoajan, koska jutut on tasoa höpötytöt

... Voittaa siellä bingossa kahvipaketti

... Tehdä ruokaa koko porukalle, syödä sitä yhdessä, nahjaillen ja jutellen

... Ajaa 100km tapaamaan ystävää ihan vain siksi ettei ole nähty aikoihin

... Ihminen joka ajattelee sinusta kauniisti

... Pitkät ja hankalat keskustelut

... Omistaa maailman paras ystäväpoika, joka kertoi, että olet kaiken sen ajan, hankaluuden ja matkan arvoinen

... Nauraa huonoille vitseille

... Loma

... Lämmin sauna

... Hyvät, ihanat ja parhaat ihmiset tässä elämässä

Ostetaan kurahousut kokoa tyttö

Jos nenänpääkin on kurainen ja punainen, on ulkona oltu päivä tolkulla, yöhön asti välillä. Tarvitaan kurahousuja, mielellään koko tytön suojaavaa asua, jossa ehkä se nenänpää vain näkyy. Meno on ollut vauhdikasta, villiäkin. Olen siis saapunut paikkaan, missä saan hetken hengähtää normi töistäni. Täällä tehdään lihasvoimilla hommia, ollaan ulkona, paljon. Muutaman päivän olen jo siis tuolla ulkona hytissyt välillä, kun vettä satelee, sonta lentää ja elämä hymyilee. Ja kumppareiden veden pitävyys on testattu peikonpoikasen kanssa, joka ikinen lätäkkö ollaan käyty kurpomassa.

Eilen yöllä kun ajeltiin kotiin reissulta, maa oli kostea, vähän jo viileä ja musta. Väsytti kovasti. Taivas oli pilviä täynnä, mutta keltaisenoranssi kuutamon sirppi jaksoi kurkistella repaleisten pilven läpi. Samoin kun tähdet, nekin loistelivat sieltä täältä. Täällä näkee taivaan aina niin kauniisti. Kuski jaksoi jopa kerran pysähtyä, jotta sain käydä kiikarilla katsomassa yhtä taivaan romua, oliko siinä punaista vai tekikö vain silmäni tepposet.

Yöllä kun tyhjennettiin auto, nojasin väsynyttä olemustani aitaan. Mietin miten yksin minä olen. Tai enhän minä yksin ole ollut päiväkausiin. Mutta tarkoitan sitä yksinäisyyttä, kun ei ole ketään kelle soittaa ja sanoa keskellä yötä, että pidän sinusta ihan hillittömästi. Tai että siellä ulkona olisi ollut joku, joka olisi nojannut siihen aitaan kanssani ja yhdessä olisimme sen raahanneet kiinni. No onneksi olen voimakas tyttö, yksi aitakaan kahta kaipaa.

Näin pitkästä aikaan erästä poikaa, hän on parhaita tyyppejä minun elämässäni. Oli mukana jutella, mukava nähdä, makoilla siinä kämpän ritsillä yhdessä ja olla, tietää, että on olemassa edes joku, joka pitää minusta. Luin hänen siirappisia viestejä. Vaikka sanoinkin, että niiden tahmeuden takia, jumiuduin kokonaan ja minua ällötti. Haluan minäkin silti sellaisia, edes kerran elämässäni. Siltä ihmiseltä, jonka voisin esitellä hänellekin.
Mutta mietin vain, että kuka oikeasti haluaisi seisoa kanssani yössä, palella. Kuunnella väsynyttä kärtyilyä. Halata. Yrittää ymmärtää minua ja vastata niihin typeriin puheluihin kun soitan, yöllä.

sanoja

Minulla oli paljon sanottavaa, kerrottavaa, että hymyilen. Huominen on mahdollisuus ja minä tapaan sinut. Haluan olla ehdottamasti hattaraa. Ainakin niitä krokotiilikarkkeja, punaisia ja vihreitä.
Haluan halata sinua. Nuuskia tuoksuasi kaulakuopastasi. Haluan kuiskata korvaasi kuinka pidän sinusta.
Huominen on tuulia täynnä ja minä lennän. Lennän näkemään elämän kauneutta ja rumuutta, parhautta ainakin.
Haluan rakastua, ihastua. Haluan että varpaita kipristää kun kuulen äänesi.
Haluan, että hymyilet minulle jossakin, minä ainakin hymyilen sinulle, juuri nyt. Sillä elämä on, kuitenkin hymyn arvoista, vaikka vierellä et seisoisi nyt.

Jää

Kun se kylmyys nakertaa joka puolelta, ei sille voi mitään. Ei auta, että on kaksi peittoa mihin kääriydyt yön kylmyyttä vastaan. Ei auta, että kerrospukeudut kaikkiin villapaitoihisi kun menet ulos. Eikä auta, että olet etsinyt ne mummon kutomat, paksuimmat lapaset ja ostanut uuden piponkin. Sinä vain jäädyt.
Päivisin tulee hetkiä jolloin jää hieman säröilee, silloin kun hyvät ihmiset tulevat vastaan. Mutta hetkinä, jolloin olet pieni, surkea itsesi, sinä jäädyt. Ja välillä tuntuu, että ikiroutakin sulaa helpommin kuin sinä.

Note to self

- Itsekseen ääneen tupiseminen ei kannata, ei ainakaan suojatiellä, koska kanssaihmiset voivat jäädä auton alle kuunnellessaan sinua.

- Kaikkinaiset rakkausleffat ovat kiellettyjen listalla. Jos kerran olet siinä epätoivoisessa tilanteessa, jossa sinulla ei ole ketään, mutta haluaisit kyllä löytää jonkun tai jonkun löytävän sinut, ei ole kannattavaa hankkia itselleen vielä epätoivoisempaa oloa.

- Puoli litraa kahvia klo 18 jälkeen on surma kunnon yöunille.

- Mitä jos ja ihan sama -ajattelu on yhtäkuin sinun elämässäsi ei kyllä tule ikinä tapahtumaan mitään.

- Ihmisen luonnetta voi opettaa tasaisemmaksi. Sitä voi hillitä itsensä silloin kun jotain rumaa pulpahtaa mieleen, kun joku oikein ärsyttää. Ei kaikkia tarvitsisi ääneen sanoa, eikä ainakaan kirjoittaa s-postilla ja painaa samantein lähettää nappulaa.

- Äläkä ikinä ajaudu miesten kanssa keskustelemaan rinnoista. Sinä et ikinä tule ymmärtämään mitä hienoa niissä on ja miehet eivät ikinä osaa muuta järjellistä sanoa kuin, että ne ovat ihanat.

Paatoksellista pohdintaan ilman vastauksia...

Pari suhdetta, parisuhdetta, eroja, naimisiin menoja, yhteen muuttamisia, omia asuntoja,  lapsia, lemmikkejä, niistä oli viikonlopun keskustelut tehty. Läpimurtoja ei ehkä keksitty, mutta paljon pohdittiin. Enkä tiedä tultiinko mihinkään lopputulokseenkaan, jokainen kun on niin erilainen ja haluaa erejä. Ei edes päästy siihenkään loppupäätelmään, että kaikki on miesten vikaa ja että ne olisivat sikoja. Ei, lähinnä tultiin tulokseen, että taidamme pitää heistä, joistakin jopa paljonkin.

Parisuhde ja rakastuminen tuntuu olevan nyt kovin noususuhdanteisissa trendeissä lähipiirissä. Moni tuntuu juuri löytäneen sen, elämänsä ihmisen. Ja mahtavaahan se toki onkin. Vaikka itsellä kyseinen trendi ei ole mitenkään nousussa, lähinnä mennään harmaata vastatuulta vasten, joissa kaikki suhteet on pakkasen puolella. Toki, ehkä vika on minussa, mutta vikoineni kaikkineni, no ehkä joskus, ehkä ei. Varasuunnitelma on kuitenkin se keinutuoli, harmaa ja oranssi kissa ja kireä nuttura.
Ja vaikka välillä korvani vuosivat verta, kun keskustelut olivat niin vaaleanpunaisia ja hattaraisia, olen onnellinen ystävieni puolesta. Heidän onni kun ei ole minulta pois, vaan minun ilonihan on se että he hymyilevät.

Kylläkin jäi hieman mietityttämään, se että mikä on tarpeeksi pitkä aika, kun voi ajatella yhteen muuttamista, sitä naimisiin menoa ja niitä lapsia. Pitääkö seurustella vuosia ennen kuin ajatellaan, että voi mennä naimisiin. Entä se yhteen muutto, riittääkö kuukausi. Puoli vuotta. Ja onko edes pakko muuttaa yhteen, eikö vain voi olla yhdessä ja asua erikseen. Entä se lapsi. Siihen nyt ainakin pitää toista katsoa vuosia, jotta on varma, onko teistä yhdessä tekemään ja elämään sellaisen pienen ihmeen kanssa. Vai voiko heti. Jos toinen tuntuu hyvältä ja teillä on samankaltaiset ajatukset. Mutta mitä se on kun toinen tuntuu hyvältä, pitääkö kuitenkin katsoa kestääkö homma vaikka vuoden, vai voiko luottaa siihen tunteeseen. Pitäisikö kuitenkin murehtia tulevista, vai antaa mennä vain.

Sitäkin mietin, että tuleeko meistä kaikista naisista niitä päällepäsmäreitä, jotka alamme määräilemään miestä. Vaatimaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kertomaan miehellä miten tämän kuuluu tehdä, elää ja harrastaa. Alammeko me kaikki puhumaan parin viikon päästä kaikesta me-muodossa.
En kyllä itseäni tunnusta tuollaiseksi, mutta jos olenkin juuri sellainen, kukaan vain ei ole minulle kertonut sitä. Pelottavaa. En halua olla sellainen. Ehkä se vanhapiika, kireä nuttura ja ystäväpojat -systeemi onkin hyvä keksintö minulle...

Juuri silloin kun sinulla huvittaisi lähtiä tanssimaan, ketään muuta ei kyllä huvita. Eilen kyllä kaikkia olisi huvittanut mutta itse olin niin väsynyt viikosta, etten jaksanut innostua muusta kun kaveripojan kanssa pitämään levyraatia.. Mikä sen mukavampaa kuin tuubista etsiä ihan ihme biisejä ja antaa niille sitten pisteitä ja nauraa käkättää tyhmille jutuille.
Nyt ois sitten se pomppufiilis mutta mutta, mene nyt yksin sitten pomppiin. Pöh!

Eilinen biisi mikä jäi korvamatoseksi ja tänään olenkin koko päivän hoilannut tätä, naapuritkin varmasti jo arvostavat. Ja toisekseen, hero.n paikka ois auki. Lamppu ois tässä pimeydessä saatava kattoon mutta a) olen liian lyhyt, b) viimeeksi jo pojat kerto etten enää ikinä, ikinä, saa ite laittaa/asentaa mitään sähköjuttua veitsellä ja haarukalla, mutta sanompa vain, että jos muut työvälineet on liian isoja, niin noillakin kaikenlainen ruuvaaminen onnistuu :P

en osaa

En minä ole synkkänä, en. En vain jaksa aina olla se positiivinen ja uskoa hyvään, vaikka useimmiten sitä olen ja uskon. Miten yhden ihmisen yhteydenotto, plus sitten sellainen lievä kiinnostuminen toiseen ihmiseen saavat ajatukset vakavaksi ja pohtimaan taas tätä maailman tai lähinnä omaa järkeä. Miksi hitossa mikään ei voisi mennä helposti ja ennen kaikkea, miksi sitä ei vain tapaa sitä ihmistä normaaleissa olosuhteissa. No ehkä mitään ns. normaalia ei ole tarkoitettu minulle. On vain tarkoitettu yksinäisen yön tunnit ja väsyneet aamut. Mieli täynnä moskaa, koska kukaan ei jäsennä taas minua mitenkään.

Ja miten toiselle ihmiselle sanotaan nätisti, että ainoa tunne jota enää herättää, on lievä kuvotus. Kuvotus siitä mitä välillä on ollut. Ja mitä en enää halua. Että kavereita voidaan olla, mutta ei mitään muuta, ei koskaan. En halua tästä mitään huutoäänestystä, enkä vääntöä rautalangasta, mutta kun tuntuu ettei toinen purematta niele.

Osaan kyllä kiukutella, olla kuin pieni myrskynmerkki almanakan kulmalla. Osaan sanoa suoraan mitä ajattelen. Osaan olla vaativa ja sarkastinen. Osaan määräillä. Osaan olla hyvä ystävä. Osaan kuunnella ja pitää sanani. Osaan jopa joskus valita sanani oikein. Osaan ehkä keskustella ja olla tukena. Osaan arvostaa ihmistä, apua. Osaan halata. Osaan hymyillä ja olla ystävällinen. Osaan käyttäytyäkin. Mutta en osaa sanoa, että että pidän ja taidan tykätä toisesta.