tiistai 20. elokuuta 2013

On oikeasti menossa loppukesän paras aika, loma, ystävät ja kaikkea kivaa, päivisin. Mutta edelleenkin yöt valvon ja mietin vain tätä vinksallaan olevaa elämää, vaihteeksi. Riudun ja roukuan minkä kerkeän, tyhjille seinille.
Ehkä jos vaan tunnustaa, että on ihastunut. Ihan hemmetin ihastunut. Ja sitten se vain menisi ohi.

Tiedättekö, kun on ihastunut turhaan. Kipeästi ja sillälailla kun vannoin etten ihastu. Ihastuimpas kuitenkin. Ja ihmiseen joka ei ole sitä tyyppiä, sitä jonka se edes piti olla. Sopiko se niihin luotuihin raameihin, ei todellakaan. Meni ohi niin että hurahti, oli vääränlainen jo heti alussa ja tuntui väärältä. Muistan kyllä keväällä kun ajattelin, että mikä idiootti tämäkin taas on.

En edes tiedä missä kohtaa aloin ajattelemaan toisin. Ehkä siinä, kun seisoin hänen edessä ja kuuntelin paasausta kuinka väärä ja epäsopiva minä olen mihinkään. Aloin ajattelemaan, että kuinka oikea hän onkaan. Ehkä siinä kohtaan kun teot oli muuta kuin sanat. Ehkä jokaisen kohtaamisen lopussa, kuin päätin, että tämä on viimeinen kerta. Ja ehkä se nyt onkin.
Missä se kuuluisa selkäranka on silloin kuin sitä kipeimmin tarvitsee. Missä se hemmetin ylpeys on silloin kuin toinen soittaa ja kysyy, että nähdäänkö. Ei nähtäis.





sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kuka päästäisi linnun häkistä, jos se ei osaa lähteä, vaikka ovi on avoinna.
Kuka saisi sen uskomaan, että vapaus on parempi, kuin tuhat rikkinäistä vuotta häkissä.
Kuka saisi sen luopumaan tutusta ja nähdystä ja tarttumaan unelmaan.
Kuka saisi sen luottamaan itseensä ja tulevaisuuteen, siihen unelmaankin.
Kuka antaisi sen rakastaa itseään, niin kuin se rakastaisi toisia.

lauantai 10. elokuuta 2013

Minä päästin irti, annoin olla.
Annoin toisen lentää pois, vaikka kipeää se tekeekin.
Joskus mietin, miksi nostan aina kädet ylös ja lakkaan.
Miksi en syyttelisi ja anelisi. Miksi en vaatisi.
Ja raivoaisi.
Tärkeintä on näyttää tyyneltä ja toivottaa onnea.
Näyttää kun ei sattuisi.
Ja kenen onnea. 
Itse kun murenee ja räytyy.
Ja jäätyy.
Sitten sitä ajattelee, kyllä tämä tästä.
Että joku jossakin.
Ja siltikin vereslihalla itkee yksin.
Mutta toivoo kuitenkin.




tiistai 6. elokuuta 2013

Jos särkyminen olisi sallittua,
hajoaisin tuhansiksi pirstaleiksi
ja leijuisin tuulien mukana pois.

Jos voisin unohtaa,
unohtaisin hänet juuri nyt.
Unohtaisin kaiken sen ruman,
mutta ennen kaikkea sen kauniin,
sen joka kipuilee minussa.

Jos joku rakastaisi minua,
minä rakastaisin takaisin.
Lupaisin pitää kädestä kiinni,
olla vahvana ja heikkona vieressä
vaikka elämä pelottaisi.


maanantai 5. elokuuta 2013

sinä olet niin kiltti

..ja hemmetti vieköö niin olenkin. Tänään se otti päähän kovasti, mutta silti, silti vain toivon hyvää ihan jokaiselle, kuitenkin.

Paras ja ihanin pieni kaveripoika lähtee pois täältä ja minun on jo nyt, vaikka tänäänkin oltiin yhdessä, ikävä. Haluaisin sen hemmetti soikoon jäävän tänne, minua varten. Ja silti toivon, että kaikki menee hänellä hyvin ja unelmat toteutuvat, hän pääse sinne minne haluaa. Tänään pojalla oli epävarma olo muutoksesta, minä jaksoin hymyillä ja vakuuttaa, että kaikki menee oikeasti hyvin, koska minä uskon siihen.

Jotenkin tuntuu, että kaikki hyvä lipsuu minusta vain pois päin, vaikka eihän tässä nyt kukaan mihinkään loputtomaan katoa, mutta huonot hetket vain maksimoivat kaiken.

Ja jotenkin pisteenä i.n päälle, kesäkissa ilmoitteli, että sillä on treffit. Ja se on hyvä. Tyyppi on mahtava ihminen kaikin tavoin ja toivon hänelle hyvää. Mutta silti minun hyvyyttä koeteltiin tässäkin. Hetken halusin vain juosta tuonne kallion päälle ja huuta kaikki raivo ulos. Raivo siitä, että kukaan hyvä ei pysy minussa ikinä. 
Vaikka pysyyhän ne, erilailla vain kuinka itse ehkä haluaisin.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Miksi ne eivät ole koskaan sinua varten,  ne joiden kohdalla sinä henkäiset syvään ja olet myyty. Joissa joku sykkii sinuun. Ensin se oli se pitkä ja laiha. Sen sormet olivat niin taitavat. Hymykin kaunis. Ja se soitti. Se soitti jäästä ja tulesta ja jääkarhukuninkaista.
Sitten se toinen, se luki valkoinen paita päällä runoja. Sen kädet tärisivät jännityksestä ja se oli mahtava. Sen iho oli täynnä kuvia ja se joi ja joi. Ja minä olin myyty.

Ja minä rakastin taas hetken, miettimättä sitä eilistä ja ajattelematta huomista. Istuin kaduilla, kuuntelin musiikkia ja katselin ihmisiä. Juttelin hyvän tytön kanssa elämästä ja miehistä ja nautin hetkestä.