Miksi ne eivät ole koskaan sinua varten,  ne joiden kohdalla sinä henkäiset syvään ja olet myyty. Joissa joku sykkii sinuun. Ensin se oli se pitkä ja laiha. Sen sormet olivat niin taitavat. Hymykin kaunis. Ja se soitti. Se soitti jäästä ja tulesta ja jääkarhukuninkaista.
Sitten se toinen, se luki valkoinen paita päällä runoja. Sen kädet tärisivät jännityksestä ja se oli mahtava. Sen iho oli täynnä kuvia ja se joi ja joi. Ja minä olin myyty.

Ja minä rakastin taas hetken, miettimättä sitä eilistä ja ajattelematta huomista. Istuin kaduilla, kuuntelin musiikkia ja katselin ihmisiä. Juttelin hyvän tytön kanssa elämästä ja miehistä ja nautin hetkestä.