keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

En enää halua olla hipaisun päässä, haluan olla kiinni tai irti, en mitään muuta tai vähempää. En halua olla enää mikään välimuoto, mikä enimmäkseen olenkin ollut. Välimuoto tyttöystävästä, hyvästä tyypistä ja kaverista, väliaikainen ja välimuotoinen, jolla ei ole mitään väliä oikeasti.
Haluan olla! Ehdottomasti haluan rakastaa ja liitää, haluan tulla, tarpeen vaatiessa, rytinällä alas, kokeiltuani siipiäni. Haluan olla iloinen ja onnellinen. Haluan olla se, jolla on merkitystä, se, jota ei huomenna ole voitu unohtaa. Haluan olla se, jota ikävöidään kahden päivän päästä ja se jonka nähdessä sydämessä tuntuu hyvältä.

En minä oikeasti vielä tiedä mikä olen. Mutta en enää välimuoto, se on varmaa se. Olen joko tai, ei yhtään enempää, eikä vähempää.

Kiitos ja näkemiin. Tämä oli tässä ja minä jossain muualla, jonakin muuna kuin epätoivoisena tyttönä.