Tiedättekö kaikki sen tunteen, sen kun raivostuttaa, höyry nousee korvista, tekee mieli kirkua, huutaa, raivota, tökkiä toista ja sanoa että hän tekee väärin, pilaa kaiken ja satuttaa sinua. Ja tuntiessasi noin, tiedät, että kätesi ovat sidottuna, sinä et voi mitään noista tehdä tai sanoa. Sinun on vain kestettävä koska olet itse sitonut itsesi siihen tilanteeseen, ettei sinulla ole enää valtaa sanoa mitään.
Pikkumaisesti haluaisin vain kysyä, että onko pakko minun silmieni alla tehdä mitä teet, onko tämä jotain kostoa. Näin en kuitenkaan kysy, käännän katseeni, huokaisen ja kamppailen omien mörköjeni kanssa, itsehän olen valintani tehnyt.
Ja koska aina elämässä on jotain positiivista, mustan yön jälkeen tulee aina valkea aamu ja möröt mönkivät silloin sänkyjen alle piiloon. Jään odottamaan sitä aamua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti