Miten kaikki mikä saa sinun hymyilemään koko päivän, voi vaan kadota yhden ainoa lauseen mukana. Miksi kaikki katoaa siihen, ettei vaan osaa lukea rivien välejä juuri silloin kun pitäisi. Miksi se halaus ei tarkoittanut taas mitään muuta kuin, että sinä olet ihan kiva. Kaikkihan sen tietää, ettei ihan kiva riitä mihinkään. Se ei ole edes kiva, se ei ole mitään.
Se, että aurinko paistaa, on alkava kevät, ja tulee vielä parempia hetkiä, iloisempia hymyjä, vie eteenpäin, mutta joskus vain sitä haluaisi hymyillä enemmän, hymyillä koko yön sen päivän lisäksi jonka olet jo hymyillyt.
Mutta tänään ei ollut se päivä.
Tänään olin taas kerran hipaisun päässä..kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti