Pakkasta on vain vähän, kylmältä se tuuli silti tuntuu. Pitkä harppoi vastaan tuhatta ja sataa, hätkähdin sitä, katsahdin ja hän katsoin takaisin. Ohitus tapahtui. Naurahdin, mietin, että monesko kerta tämäkin olisi ja kuinka monta tulisi.
Kiersin rataa, haistelin tuulta ja aurinkoa, se loisti minulle. Päätin leipoa sen kunniaksi tahmakakkua ja nauttia kuumaa teetä, käpertyä itseeni ja miettiä maailman menoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti