Olen kuunnellut illan tyttöjen voimabiisejä, että yksinkin pärjää. Vaikka ei edes ole mitenkään onneton olo, eikä miesvihaa, vaikkakin sattui tässä tapaus jonka perusteella voisin sanoa, että miehet on sikoja, mutta en yleistä, eivät kaikki ole. Tähän ainakin haluan pyhästi uskoa. Eikä ole sellainenkaan olo, että tähän just nyt ketään kaipaan. Paitsi vähän. Voimabiisit ovat joskus ihan paikallaan, vaikka niitä ei sen kummemmin tarvitsekaan.
Selailin tätä internetin mahtavaa maailma, ja saman kadun poika tuli sieltä vastaan. Just se, jonka kanssa olen kohta kaksi vuotta seisonut samalla pysäkillä ja kerran olen uskaltautunut sanomaan hei.
Voi tätä maailman pienuutta. Pojalla ja minulla on jopa muutama yhteinen kaveri, siis netin perusteella. Päätin, että taas kun seisomme pysäkillä, minä sanon jotain. Mutta näin olen päättänyt tehdä joka ikinen kerta, ja empä vain ole saanut suutani auki. Kiitos tämän maatakaatavan ujouden, joka esiintyy aina niin väärissä kohdissa.
Oikeastaan on ärsyttävää törmätä netissä johonkin kiinnostavaa. Sellainen vain jää mieleen et hei, vau, tuollahan on kiinnostavia juttuja, hyvää huumoria, kauniita sanoa... Mitä sitten, sinne se jääkin, jos ei suuremmat voimat ohjaa, esim. iske sitä salamalla niin, että se näkee näyn minusta, jonka jälkeen etsii minut käsiinsä. Tai niin, onhan se toinen vaihtoehto, se s-posti, niin muttako, laitatko itse tuntemattomalle et hei, lähemmä kahaville ku meillä saattais riittää puhuttavaa.
Löysin just ihan järjettömän rempseän renkutuksen joka hymyilyttää. Puhuva Kone.n Lintu.
p.s. jos osaisin laittaisin linkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti