Hämmentynyt tyttö istuu lattialla, jalka paketoituna tukisiteisiin. Lennokas alkuviikko ja hidas loppuviikko, huomenna on kuitenkin jo perjantai.
Enkä tiedä mitä tehdä.  Miksi ihmiset eivät osaa päättää tunteistaan. Miksi otetaan jälkeenpäin yhteyttä ja mutistaan ikävää. Minä olen tunteeni jo pakastanut ja niitä ei sulateta enää miksikään muuksi kuin ehkä hyväksi tuttavuudeksi. Mitään muuta ei tule enää tapahtumaan. Tuntuu vain nyt, että olen kovin kova ja jäätävä ja että olisi helpompi antaa periksi, kuin aina vain seisoa sanojensa takana. Mutta tällainen minä vain olen. Minä ymmärsin kun en riittänyt. Mutta nyt en ymmärrä, miten yhtäkkiä olisin alkanut riittämään.