Minä pidän kirjakaupoista, kirjastoista ja divareista. Voisin maleksia niissä ikuisuuden. Lukea kirjojen kansia, sisältä otteita. Hengailla niiden seurassa. Toisten samanlaisten. Tänään kävin varkaissa, sanavarkaissa. Otin mukaani muutaman hyvän lauseen, jotka vain sattuivat osuvasti kuvastamaan tätä omaa hullunkurista ajatusmaailmaani.
Näin se sanavarkaus meni, ei ehkä tarkalleen mutta tälläisena se jäi mieleen.
"Tee oma osuutesi yhteiskunnan hyväksi äläkä kiinnitä huomiota sisälläsi asuviin hämäriin haluihin. Opettele valvomaan päivisin, hanki vakituinen työpaikka ja pysy aktiivisena. Himon yltyessä hengitä syvään ja katso vaikka tv.stä jotain."
Jotenkin en tiedä, että nauranko näitä sanoja vai irvistelisinkö niille, kun ne kirpaisevatkin tavallaan. Ne kun vain sattuivat minulle juuri kun yritän olla ottamatta huomiotta sisälläni oleviin asioihin, niihin hämäriin haluihin. Koska ne tuntuvat hankalilta. Ne tuntuvat minulta, mutta tuntuu ettei minulla ole juuri nyt kykyä tehdä niille mitään. Koska en oikein tiedä mitä.
kamalia sanoja! vähän niin kuin "menisit kotiin ja kampaisit tukkas". kun mun äiti oli koulussa, niiden poikien liikkamaikka aina sanoi: "kun alkaa tehdä mieli, lähtekää lenkille". siinä yksi vastaus, vaikka luuletko, että joku lenkki tai televisio oikeasti vie ne halut pois?
VastaaPoistaEi en luule, ei mikään sijaistoiminta niitä vie, ei vaikka kuinka yrittäisi. Siksi nämä sanat tarttuivatkin mukaan. Koska joskus sitä toivoo, että ne olisi helppo korvata. Mutta ei, heti sen tv.n tai urheilun tai minkä vain jälkeen, ne ovat sinussa edelleen.
VastaaPoista