Huominen piti olla shoppailupäivä, mutta taisin tuhlata rahani taas lentolippuihin. Ihan ehdottomasti minun pitää hankkia rakkauksia täältä läheltä, muuten vihreä jalanjälkeni on mustaakin mustempi ja säästötilikin tyhjääkin tyhjempi. Mutta en minä valita, elämä on kuitenkin ihan hyvää näinkin ja pidän matkustamisesta. Vaikka se lähteminen, varsinkin sieltä missä viihtyy, on hankalaa.
Tämä viikko on ollut hyvä, tulin takaisin kotiin ja täällä olikin hyvä olla. Ei se arki niin rumaa ja pahaa itseasiassa olekkaan ja ihmiset, täälläkin on niin kovin tärkeitä heitä.
Tulipa vain ihmisistä mieleen, he ovat elämän suola ja sokeri. Joskus ärsyttävät niin, että happi ei kierrä aivoissa ja toisaalta, joskus ihastuttavat niin, että elämä on pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. Tähänkin viikkoon on mahtunut melkein näitä kaikkea.
Eräskin ihminen saa minut kokoajan tuntemaan hämmennystä, niin etten välillä saa sanaa suustani. En oikein osaa sanoa miksi, mutta aina kun juttelen hänen kanssaan, on samaan aikaan tunne, että puhumme samaa kieltä ja tuo ymmärtää minua ja saman tein taas tajuan, että mehän puhutaan ihan hepreaa ja että me emme todellakaan ymmärrä toisiamme. Minun outo huumorini, hassutukseni ja tapani sanoa suoraan vastaan hänen huumorintaju ja sanomiset. Ne tuntuvat jotenkin oikeilta ja vääriltä yhtä aikaa. Käsittämätöntä, ärsyttävää ja ihastuttavaa, kerrassaan.
Tapasin vanhan koulukaverin. Hänen kanssaan oli hauska vaihtaa sanoja, edellisestä kerrasta oli melkein 10 vuotta (kamalaa, tuntuu vanhalta kun noin sanoo). Ja uskomatonta, me asumme samalla paikkakunnalla jälleen, niin se elämä meitä kuljettaa. Ehkä tapaamme vielä uudestaankin. Hauskaa.
Ärsyttävät ihmiset ovat tällä viikolla kuuluneet kastiin, kummalliset ystäväiseni. Kaksi ystävääni ovat alkaneet seurustelemaan. Ja siis minusta tämä on hienoa, olenkin heitä joskus kiusoitellut, että sopisivat toisilleen hyvin ja niin he sopivatkin. Kummallista tässä on se, että he ovat kieltäneet kaikkia kertomasta asiasta minulle. Miten siis tiedän tästä, no salapoliisiluonteeni ja kuuntelutaitoni ansiosta sain tämän tietooni sattumalta. Nyt en sitten osaa tietää, pitäisikö kysyä että mikä mättää vai antaa vain asian olla. Ärsyttävää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti