perjantai 30. joulukuuta 2011

Mitä jos ei tiedä mitä haluaa

tai haluaakin kaikki. Ja jos on tyytyväinen tähän elämään nyt just, vaikka ei mistään mitään tiedäkään ja vaikka mitään ei juuri nyt tässä olisikaan.

Tätä leijumista on ollut kohta kuukauden tässä ja mitään ei tapahdu. Eikä se tietenkään haittaakaan. Pääasiahan on, että on hyvä olla. Vaikkakin tulee ajoittain niitä synkkiäkin hetkiä, jolloin miettii, että hittojen hitto. Että eikö tosiaan ketään ole minulle tarkoitettu. Enkä jaksaisi yhtään enää odottaa, haluan jotain tapahtuvan nyt, heti.

Viime yönä jokin taas valvotti minua. Joten kun en muuta keksinyt ketä häiritä typerillä jutuillani, yöllä. Katselin leffaa. Siinäkin rakkaus otti ja petti. Istuin sitten keskellä sänkyä, peittojen alla, katselin elokuvaa ja olin pettynyt kaikkiin maailman miehiin, heidän saamattomuuteen ja typeryyteen. Syyttelin heitä hetkisen kaikista maailman ongelmista, siihen olinkin aamuyöllä nukahtanutkin. Aamulla silmät sikkuralla minua nauratti ja väsytti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti