Liekö tämä joku tarttuva kansantauti, mutta minuakin vaivaa järjetön kiire, väsymys ja hyvä olo. Tuntuu, että ihan kaikki kasaantuu nyt tähän pariin viikkoon, enkä henno oikein mitään jättää pois. Siis tarkoitan lähinnä ihmisiä. Työt on tottakai hoidettava ja opiskelu. Kummassakin on nyt juuri härdelli päällä, ainakin tuntuu siltä.
Mutta ihmisistä, kovin moni ihana on ottanut yhteyttä ja ehdotellu näkemisiä, enkä minä halua jättää niitä nyt väliin. En, vaikka kuinka väsyttää. Minusta tuntuu nyt jotenkin super sosiaaliselta. En tiedä johtuuko se tästä joulustakin, vai mistä. Mutta minä, maailman huonoin yhteydenpitäjä, olen viime päivinä ryhdistäytynyt. Ja mitä luultavammin, he, minun ihmiseni, ajattelevat, että tyttö on sekaisin.
Super puuskassani olen myös yrittänyt valmistautua tentteihin ja hoitanut jouluostoksia. Tentteihin valmistautuminen tarkoittaa kirjojen kanssa nukkumista. Tämä opiskelumetodi on otettu käyttöön jo teini-iässä, enkä voi sanoa, että tämä olisi se paras keino takoa päähän asiaa, mutta tällä mennään, edelleenkin.
Kiireistä, härdelleistä ja tulevista tenteistä huolimatta, minua hymyilyttää, on vain hyvä olo. Ja minä sain kukan, punaisen kukan, jolle riittää rakkaus ja muutama tippa vettä kerran viikossa. Jouluna minut kuulemma palkitaan kirkkaan punaisin suurin kukkasin, että eihän tässä voi kun rakastaa sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti