Kerran yksi mies sanoi, että olen kunnon kaveri. Enkä minä halunnut olla.
Kunnon kaverina käskin tänään ystäväistäni ottamaan itseään niskasta kiinni ja laittamaan viestiä sille tytölle, jonka oli tavannut pari iltaa sitten junassa. Koska sitten on turha itkeä, ettei mitään tapahdu, jos ei mitään tee.
Kunnon kaverina kerroin myös toiselle ystäväiselle, että hänen suhteensa on omituinen, mutta jos hänelle se sopii, mikäs siinä. Toki tiedän etten minä ole mikään suhde-expertti, mutta minua huolestuttaa hänen sydämensä.
Kunnon kaverina tarjosin tänään kaveripojalle kunnon pläjäyksen omituista elokuvaa ja krapulapitsaa. Paasasin viinan vaaroista ja nauroin hänen hölmöilyille.
Kunnon kaverina lupasin parhaan ystäväni tehdä, niinkuin hänen on hyvä tehdä. Minä en ainakaan moralisoi. Toivon hänelle vain parasta ikinä. Kun tämä elämä ei niin helppoa ole koskaan.
Ja vaikka siellä pysäkillä seisoessani, kiroillessani sitä kunnon kaveria. Mietin, että olenhan minä, jos en muuta niin ainakin se, kunnon kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti