Jos on hyviä niin on ikäviäkin ihmisiä ympärilläsi

Joskus sitä miettii omaa luottamuspulaansa ihmisiin, että olenko välillä liian skeptinen ihmisten suhteen. Vaikka sitä kuitenkin haluaisi aina uskoa hyvään ja siihen, etteivät ihmiset tahtoisi tahallaan pahoittaa toisen mieltä, niin liian usein tulee vastaan niitä, jotka ovat pahoin aikein edessäsi. Haluaisin uskoa siihenkin, että jokainen arvostaisi toisen omaa, kunnioittaisi toista, toisen yksityisyyttä ja sitä ettei kaikkea halua jakaa kaikkien kanssa. Ei minulla ole mitään suuria salaisuuksia olemassa, mutta on vain muutamia asioita, kuten esim. tämä blogi, jonka haluan pitää vain itselläni ( ja siis blogin myös teillä tuntemattomilla). En siis ole valmis jakamaan tätä kenenkään muun kuin tuntemattomien kanssa. Pidän siitä, että voin kirjoittaa tunnoistani ns. anonyyminä. Vaikka en sano, ettenkö joskus jotain lähimpääni päästäisi näitäkin lukemaan. Kun ei täällä mitään salaisuuksia ole, omia mietintöjä, jotka ne lähimmät kyllä jo tietääkin.

Minun elämässäni on niitä todellisia ystäviä muutama, jotka suurin piirtein tietävät minusta kaiken. Ja joihin luotan kaiken keskellä eniten. Ja tietenkin perhe, heihin on täysi luottamus. He seisovat vieressäni ja takanani kaikessa ja minä heidän.

Ja sitten on niitä kavereita, jotka ovat hyviä ihmisiä. Jotka tosiaan toivovat minulle hyvää ja minä heille. Kunnioitus on molemmin puolista, vaikka en heitä ihan lähimpiini laskekaan. Ja eihän kaikkien tarvi ollakaan lähimpiä. Riittää, että hyviä tyyppejä on ympärilläsi kuitenkin. Viihdyn heidän kanssaan ja mitä todennäköisemmin he minun seurassani. Mutta heille en lähtisi ihan kaikissa asioissani avautumaan.

Mutta sitten ovat ne ihmiset, joita valitettavasti löytyy myös minun läheltäni. Joiden kanssa olen kaveri, mutta aina välillä mietin, että miksi. Koska tuntuu, että he haluavat vain pahaa. Nytkin valitettavasti taas huomasin, että hinnalla millä hyvänsä sinusta revitään kaikki irti. Sinua ei kunnioiteta, sinun asioitasi tongitaan ja mitä todennäköisemmin levitellään sitten eteenpäinkin. Ja missään tapauksessa sinulta ei kysytä suoraan, että onko asiat näin ja haittaako sinua, jos teen näin.
Minä en oikein ymmärrä, mitä ihminen saa siitä, että pitää tunkeutua ihmisen elämään, saada tietää asioista, jotka eivät heille kuuluu ja olla pahansuopaisia. Onko se kateutta vai mitä, sitä en tiedä. Mutta, sen voin sanoa, että minulle ei ole mitään sellaista, mistä kannattaa olla kateellinen ja mitä jokainen ei voisi itselleen saada. Minä olen ihan tavallinen tyttö, jota nyt harmittaa juuri ne muutama ihminen, jotka olen mennyt päästämään ihan liian lähelle. Joihin olen edes vähän luottanut ja luullut, että kunnioitus olisi molemmin puolista, mutta näin vain ei ollutkaan.
Joskus vain kannattaisi luottaa siihen tunteeseen mikä sanoo, ettei joku ole sinun ihminen, ei vaikka kuinka haluat hyvään uskoakkin.