En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu taas siltä kuin olisin menettänyt jonkun, jota en edes tiennyt olevan minussa. Tuntuu vain ihan kun joku palanen minusta olisi taas huokaissut syvään, kohauttanut hartoita ja antanut periksi. Periksi olla toivomatta mitään. Vaikka asiat ovat kuitenkin ihan hyvin.
Itse kun olen aina yksi päivänsäde niin olen tietty ihan paras neuvomaan mutta silti toivon kaikesta sydämestäni että saisit nyt uskoa ja iloa nähdä kaikki hyvä sun ympärillä.
VastaaPoistaNäenhän minä, ympärilläni nimenomaan. Joskus sitä vain toivoo jonkun asian kohdistuvan itseensä, ja kun tajuaa, ettei niin tule tapahtumaan, on vain helpompi antaa periksi ja huokaista.
VastaaPoistaKiitos kuitenkin päivänsäde :)