tiistai 20. joulukuuta 2011

sokeria suolalla, niinhän se vain menee..

Voiko enää hyvempi olo olla. Tyttö joka istuu ikkuna ääressä, juo pahvikupista aamulenkillä haettua kahvia, syö mandariinia ja miettii elämän hyviä asioita. Kuten joulua, sitä, että näen kohta rakkaat. Kuten sitä, ettei niitä kaikkia lahjoja ole vieläkään hankittu, mutta ei se haittaa. Sitä, että kohta pitäisi lähteä tenttiin, jonka tiedän selvittäväni hyvin. Sitä, että tässä maailmassa on paljon, paljon hyviä ihmisiä, sellaisia jotka saavat minut nauramaan ja hymyilemään. Sitä, että minä olen nukkunut, nukkunut kerrankin monta yötä hyvin ja pitkään. Sitä, että minä hymyilen ja en oikeastaan kenenkään toisen takia, vaan ihan itseni.

Ja nyt se sama tyttö istuu illalla saman ikkunan ääressä, kuuntelee musiikkia ja mieltä vaivaa pieni huoli toisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti