Minusta vain tuntuu, että näillä samoilla mennään, millä on menty jo vuosia. Hyvän ja huonon vuoristoradalla.
Jos hyvältä tuntuu, niin sen jälkeen on takuulla odotettavissa huonojakin aikoja. Tavallaan tuo mennyt vuosi oli hyvä ja huono. Varsinkin loppuvuosi tuntui hyvältä, leijuin koko joulukuun. Tänään tosin hieman on ollut alakuloa ilmassa, jotenkin tiesin taas olevani yksin tässä maailmassa.
Ennen uutta vuotta sain ehkä vihdoin jo muutaman vuoden kestäneen maailman turhimman jutun katkeamaan. Okei, siihen tarvittiin kovin monta epäluottamus asiaa ja kiukkuinen hetki, mutta ehkä vihdoinkin kumpikin ymmärsi, ettei sellainen mikä ei ikinä johda mihinkään kannata jatkuakaan. Toisaalta, edelleenkin mietin, että miksen sitä jatkanut, koska onko mitään muutakaan saatavilla. Menihän meillä se yksi asia niin hiton loistavasti.
Ja asia mistä menneestä vuodesta olen iloinen, on ne muutamat uudet ihmiset minun elämässä. He ovat loistavia ja minä toivon, että me kestämme toisiamme tulevaisuudessakin. Ja juuri tuo kestäminen on se oikea sana, koska vaikka minulla on heidän seurassa hyvä ja rento olla, toivon että heilläkin minun. Minä kun olen hankala, välillä niin hiton vaikeasti tajuttava ihminen. Ja niin ovat hekin, uudet ihmisenikin. Joten meillä on ymmärtämistä ja kestämistä toisissamme, hyvällä tavalla siis.
Ja ne vuoden huonot asiat. Se ikävä sitä toista. Ne omat yritelmät ja pettymiset. Läheisten huonot uutiset ja fiilikset. Ikävä ystäviä ja perhettä, jotka eivät ole lähellä.
Tiedän, että tänäkin vuonna ihan varmasti tulee näitä asioita eteen, mutta sellaista se tämän elämä on. Hyviä ja huonoja hetkiä.
Mutta nuo muutama hyvä asiat, ne kuitenkin huojentavat matkaani tähän vuoteen. Toivon kaikille hyvää tätä vuotta. Olkoon onni meidän jokaisen kanssa ja rakkaus. Rakastutaan tänä vuonna kaikki. Ne joilla on jo oma rakas, rakastuu häneen vielä lujemmin ja meillä, joilla ei ole ketään, me rakastumme niihin elämämme ihmisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti