Hengissä ollaan, paljon mietitty ja oltu miettimättäkin. Ja kun ei miettimällä mikään muutu, paitsi ehkä ihmisen oma mieli, asenne tai jotain. Mutta siis, asiat, ihmiset, ne ei muutu vaikka sinä miettisit hamaan ikuisuuteen asti. Pitäisi siis tehdäkin jotain, jotta asiat etenisivät. Mutta mitä, se on vielä vähän auki. Tai no, jos edes saisi suunsa joskus auki. Tätä työstetään siis vielä.
Ja kun ei mikään ole selvinnyt tällä miettimisellä. Tai aikataulutettu elämäni. Kalenteri kädessä siis juoksen tukka putkella. Lasken sekunteja, mietin mikä määrä unta on tarpeeksi, että ehdinkö vielä tänään tehdä jotain. Kai tällä menolla poltetaan sitä kynttilää kummastakin päästä. Mutta tämä on tilanne nyt. Sillä mennään.
Miehet, treffit, ne on mysteeri asiaa. Niitä en mieti. En vaikka mieli tekisi. Koska tällä hetkellä minä edelleen haluan mahdottomia ja saisin sellaisen mitä en halua. Olen siis ilman mitään. Mutta silti toivon tuota mitä tuossa otsikossa lukee. Toivon, että jossakin joku ajattelisi minua, edes hetken. Minäkin takuulla ajattelen häntä, bussissa/ratikassa/joogamatolla/kahvitauolla, silloin kun minulla on hetki omaa aikaa, ennen kuin taas juoksen.
Niin ja, viikon opetus. Tai ainakin tämän päivän. Kun menet kahville jonkun kanssa. Älä missään tapauksessa osta korvapuustia, jos sinulle on omituinen tapa syödä se. Ehkä seuralaisesi ei kestä sitä kun pulla tavallaan teurastetaan osiin ja sitten syödään pala palalta.
Nyt pitää kuitenkin taas vähän juosta...
Hieno, niin hieno kirjoitus täynnä tuttuja ajatuksia. Kyllä sinua (ja ehkä minuakin) joku jossain odottaa, mutta toisilla se odotus kestää kauemmin kuin toisilla.
VastaaPoistaKiitos Norppa. Se odottavan aika vain joskus tuntuu niin kovin pitkältä, mutta minkäpäs sille tekee. Ja minä toivon vain, että kumpa joku jossain...ja jos ei, niin tälläkin mitä on, on ihan hyvä.
VastaaPoista