Lupasinko olla synkistelemättä, no jos ihan vähän kuitenkin, ettei totuus unohtuisi. Ja kun on hyvä syykin. Mun kesämiehet otti ja lähti. Se tarkoittaa, että kesä on loppu nyt ja on tyytyminen normityökavereihin. Kesämiehet vain olivat iloista porukkaa. Sentään potkittiin pojat pois kakkujen kera, syötiin itsemme kipeiksi juusto, mustikka ja marjakakulla. Ja silti oli vähän haikeaa, vaikka tiedänhän minä, että ne tulevat vielä vastaan kyllä, ei tämä maailma nyt niin iso ole.
Sitten soitteli peikonpoikanenkin, olisi halunnut, että lentäisin tänään hänen luokseen, koska suuret työt ovat alkamassa peikkometsissä ja olen luvannut silloin sinne mennä. Mutta kun pitäisi vielä muutamia aikoja odottaa, siihen lomaan asti.
Muutenkin oli jotenkin ihan outo päivä. Aamulla heräsin siihen, että näin unta ihmisestä jonka tiedän mutta en kuitenkaan tunne. Hän oli samalla pelastaja että vihollinen. Unessa oli vihollisia, jotka keräsivät ja tuhosivat peräkärryjä ja autoja, pakoilua, vessanpöntöissä asuvia kummituksia, rakkaita ihmisiä ja ilmassa paikallaan pysyviä lentokoneita.  Hyvä ja kummallinen uni. Ja koska on outoja asioiden päivä, yksi mies ilmoitti, että olen hänen lemmikkinsä. Mitä hittoa se tarkoittaakaan. Ehkä temperamentikasta luonnetta ja bullboggia muistuttavaa ulkonäköä. Ei se nyt muutakaan voi olla.