Hämäriä asioista tämä elämä täynnä, asioista joiden jäljiltä olet herkkänä, hieman vereslihalla ja arkana, ennen kaikkea ihmeissäsi. Sitä minun viikkoni taas on täynnä. Ihmisiä, joiden jäljiltä en tiedä mitä tehdä ja missä minun paikkani on.
Taisin antaa rukkasetkin eilen, mutta oletan että kyseessä oli vitsi, ainakin kaikkien piti nauraa. Paitsi mietin sitten, että jos ei mitään löydy, jos en löydäkkään sitä, joka tahtoo elää kanssani, olisiko järkiliitto sitten se vaihtoehto. Paitsi mitä siitä saa, muutakuin tietenkin sen, että sinulla on siellä kotona joku, josta tietenki välität, mutta et ehkä rakasta, et ainakaan sillälailla kun toiseen ihmiseen voisin rakastua, palavasti, maailmoja syleilevästi. Sellaista minä tahtoisin, edes kerran.
Minua vaivaa pieni ikäväkin, ikävä kaikkia ja johonkin mitä en edes oikein tiedä. Ennenkaikkea minua väsyttää, väsyttää olla ahkera, väsyttää kaikki ne tehtävät mitä en saa ajoissa tehtyä, koska aika ei vain riitä. Onneksi kahden viikon työputki on kohta lopuillaan, pääsen edes yhden aamun nukkumaan pitkään, yhden päivän olemaan tekemättä mitään.
Viikonloppuna pääsen retkelle pienen ja kauniin ihmisenpoikasen seurassa, junailen toisiin kaupunkeihin ja siellä on aikaa hyvien ihmisten kanssa. Tosin ensin on suoritettava muutaman välitentin, jotta pääsen osallistuumaan johonkin suurempaan, isompaa ja minusta tulee viisaampi.
Erään baarin vessan seinältä löysin tämän viisauden, jota olen sitten miettinyt paljon. Pitäisi oikeasti vain uskaltaa, koska muuten joitain mahdollisuuksia ja ihmisiä voi mennä ohitse, sellaisia joiden ehkä pitäisi jäädä sinun elämään ja joita sinä voisit rakastaa.
"Uskalla elää tätä yhtä ja ainoaa elämää.
Rakasta, mitä voit menettää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti