Tänään kaikki on ollut jotenkin vihaisia, väsyneitä ja hankalia. Aamulla ei millään meinannut päästä ylös ja käyntiin. Töissä oli jotenkin kireää, siis kaikki, en vain minä. Ehkä se on tämä maanantai. Ei riittänyt, että kuivat ja kuluneet jutut lenteli töissä, kävin vielä illan päätteeksi kuuntelemassa niitä luennollakin. Nyt tiedän ainakin mistä tietää, että Mikki Hiiri on poika.
Kun raahauduin kotiin sen, no vähän levinneen, suklaakakun kuva silmissäni. Olin sen kyllä ansainnut. Ja niin olenkin. Koska jaksoin käydä lenkilläkin, vaikka tuolla ulkona tuulee ja satelee. Tarvitsin happea, raikasta tuulta ja hetken ajattelemattomuutta, lenkillä jotenkin minun päänsisäinen elämäni rauhoittuu.
Tänään huomasin, ehkä minusta on tulossa iso tyttö. Juon yhä useammin teeni ilman maitoa. Ja tämä on ihmeellistä, minä joka laitoin vielä vähän aikaa sitten vihreään teehenkin maitoa. Tiedän, kuulostaa pahalta, mutta jokaisella on kummallisuutensa.
Ja jotta kaikki olisi maanantaitäydellistä, mietin jotta koska voisin pitää hieman vapaata, lomaa. Niin, onhan siitä kesästä vielä niin vähän aikaa, mutta tahtoisin olla taas tänä syksynä mukana siellä, minulle hyvin tärkeässä tapahtumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti