Ensin aloitetaan myöhässä, sitten heti perään skipataankin kaksi päivää. Onnistunutta itsensä haastamista, mutta minkäs teet, elämä vie, tai lähinnä työt ja opiskelu. Pari tenttiä tässä suoritin onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti juuri. Annan siis itselleni anteeksi tälläisen reteen otteen tähän hommaan.
Mutta mustaa ja valkoista.
Siinä on kaksi väriä, joista pidän ja niistä sekoitettuna tulee yksi lempiväreistäni, harmaa. Harmaan kaikki vivahteet ovat kauniita, joissakin enemmän mustaa, joissakin enemmän valkoista, pehmeää, savuisaa ja ihanaa.
Musta on niin kovin synkkä yksin, tosin suosin sitä vaatteissani. Ja valkoinen niin puhdas ja kirkas, sellainen mihin ei ikinä haluaisi koskea. Ja mikä onkaan kauniinpaa kuin hanki, kun se loistaa kevään auringossa valkoisena. Tai vahvalla mustalla rajatut kauniit silmät. Musta ja valkoinen tekevät niin monta kaunista asiaa yhdessä ja erikseen. Ja tietenkin rumaakin, mutta en ajattele rumuutta tänään.
Ja sitten se pieni rakkaus, suomalaiset mustavalkoelokuvat . Olen ehkä katsonut ne kaikki, moneen kertaan, kun niitä vieläkin tulee telkkarista, jumiudun katselemaan niitä. Musiikki huutaa kovalla, tytöt ovat viattomia ja raikkaita, miehet miehekkäitä junkkareita. Ja aina rakkaus voittaa, paitsi komisario palmuissa, niissä rikokset ratkeavat jännittävästi seikkaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti