Jos mä oisin jotain muuta, olisiko kaikki jotenkin yksinkertaisempaa, helpompaakin. Jos mä oisin erilainen, olisitko sitten enemmän kuin taas kaveri. Jos mä olisin täällä, siellä, olisiko asiat sitten erilailla.
Jos kaikki olisi niinkuin tahtoisin, voisin olla kaikki mitä pitää ja haluaisin. Tiedän senkin, että jotain voi saada aina, jos vain jaksaa ja tahtoo ja tekee, mutta ei se ole niin helppoa. Aina kun tahtoo niin montaa asiaa. Yksi kun ei riitä, koskaan. Ja kun matka ja elämä erottaa. On oltava erillään. Vaikka ikävä vaivaa ja sydänkin itkee. Elämä kun vain on aina valintoja. On valittava jostakin mitä tahtoo. Minä valitsen omani, ja sinä omasi. Niinhän se menee ja pitää mennäkin.
Tällä kertaa en antanut asian olla, yleensä teen sen. Pää pensaaseen ja toteamus, antaa olla. Ei, nyt asia on selvä. Enkä edes vanno, että minä en koskaan ihastu. Sehän on turhaa. Ihastun aina, ja joskus samaankin, vanhaankin, tiedän sen. Sellainen minä vain olen, ihastuja, hassu tyttö.
Tänään taas hyvästelen ihmisiäni hetkeksi ja lähden. Tiedän, että mikään ei ole hyvin hetkeen, mökötän ja murisin. Ikävöin, juon teetä ja katselen ranskalaisia leffoja. Opettelen taas olemaan minun toinen puoleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti