Rento Reino täällä hei.

Lomalomaloma, se kauan odotettu on alkanut ja minä olen rennosti. Viikon sisään on rokattu, tavattu paljon omia ihanaisia. Vietetty laatuaikaa peikonpoikien kanssa, istuttu laiturilla ja syötetty itseämme sääskille. Rakastan tätä. Tiedättekö, rantasauna, hiljainen ranta, järven toinen puoli on sumuinen ja sataa hitaasti. Se jos mikä on rakkautta.
Äskein kun kuljin koiran kanssa traktoripolkua, mietin, että jos joku kulkisi jossakin minun kanssani, tai minua varten, no vastaan se täällä tuskin tulee. Naurattikin vähän, yritin saada koiraa ajattamaan meidän hirvasta, mutta se pyysi vain sopuleita minulle.

Jotenkin olen ollut täysin huomaamaton kaikille kaksilahkeisille, edes siellä rokkaamassa en oikein huomannut ketään, toki juttelin monen kanssa, nauroin ja hymyilin, mutta kukaan ei jäänyt mieleen. Tulin monen paikkakunnan läpikin ja ketään ei tullut vastaan. Ehkä tämä on nyt merkki jostakin. Ehkä minä vain olen seestynyt tähän tilaan.

Reset unit

Mitä se on kun tyttöä vain väsyttää, hän löhöilee lattialla ja katselee kaaosta ympärillään. Kuka pelastaisi minut tästä. Puhtaita ja likaisia vaateröykkiöitä siellä täällä. Pölyä, pölyä, pölyä. Matkalaukku ammottaa keskellä eteistä ja odottaa, kaivaa kuoppaansa ja kuiskii, joko, joko mennään. Minä en jaksa. Töissä pitää vielä hieman olla virkeä, pitää olla ahkera ja hymyillä. Tänään kehuin työmiehiä, ovathan he kultaisia. Söin pussillisen matkakarkkeja, niin, nehän pitäisi syödä matkalla mutta minulla halutti ne syödä nyt. Ei ehkä olisi pitänyt, nyt on hieman paha olo. Mutta mitäpä minä siitä välittäisin.
Tässä kun makaa ja miettii kaikenlaista, tulipa mieleen se, että mitä te miehet saatte siitä, että teette ohareita. Ja kyllä, yleistän tämän nyt kaikkiin miehiin, ihan vain siksi, että harmittaa.  Tulipa sekin vaihteeksi koettua viikonloppuna. Siellä istua kökötin, auringossa ja odottelin aikani, kunnes lakkasin odottamasta, totesin vain, ei enää kannata. Ilmoittaahan ei voi jos ei kiinnosta tai ehdi tai jotain. No ei minuakaan enää kiinnosta.
Leffassa käyminen yksin on parhautta. Se Thor, komeaa, räiskyvää, hyvää ja pahaa. Minun vieressä istui solmussa, todella pitkäraajainen mies. Se ei ehkä pitänyt elokuvasta. Ainakin se tutki puhelintaan usein. Ja oli solmussa, kädet ja jalat ylsi joka puolelle, ainakin minusta tuntui siltä. Polvet hipoi taivaita ja minun pieniä jalkojani. Edessä istui isopäinen mies, joka söi kaiken tekstin, mutta mitäpä siitä. Minä istuin ja katselin sitä näyttelijää.
Ja sitten minä vain resetoin ja resetoin, tuntuu että tämänkin yksikön kun saisi resetoida, se voisi nähdä jotain uutta.

lauantai

Siellä paistaa aurinko, on lämmintä. Heräsin ajoissa, melkein tunnin lojuin sängyllä ja mietin, niin, jotain poikaa ja tätä elämää. Nousin vihdoin, tepsuttelin avaamaan verhot ja laittamaan veden kiehumaan, sitten suihkuun. Seisoskelin parvekkeella, katselin katua ja join teetä. Kun aamuhaahuilu oli suoritettu, pukeuduin, letitin kosteat hiukseni, etsin avaimet ja lähdin töihin. Matkalla ostin jääkahvin ja kaksi appelsiinia, minulla halutti niin jotain hyvää. Istun toimistolla, täällä tuuletin humisee. Pojat taisivat jo lähteä, mutta minä vielä valvon muutaman tunnin, jotta kaikki toimisi. Sitten lähden kotiin. Valvon jonoja, kirjoittelen käskyjä, rikon näköjään ja korjaan ja kirjoitan blogia. Illalla ajattelin sopia treffit, pitkän ja vaalean kanssa, niin juuri sinun. Odotan näkeväni sinut tänään punaisilla penkeillä. Ostan pussin yksinäisiä karkkeja, kaivaudun istumaan syvälle penkkiin viileässä salissa ja uppoudun seikkailuun.  Yöllä kävelen kotiin ja toivon että sataisi vettä.

liian vähän on vain liian paljon

Ainoa mitä saan itsestäni ulos on tuo ostikko, enkä edes osaa selittää sitä. Paitsi, että taisin juuri saada lievän paniikin itselleni aikaiseksi. Istun parvekkeen oven edessä lattialla, sieltä tulee hieman happea ja kuuluu elämän äänet. 

Minä tarvitsisin nyt kahvia, sellaista haaleaa maitokahvia ja jonkun, jolle voisin kertoa kaiken minusta. Oikeastaan, se voisi olla joku ihan vieras tai puoli tuttu, jolla ei olisi mitään painolastia olla minun puolellani. Joka kuuntelisi minua. Kuuntelisi minun suurimman salaisuuteni, minun vihani, pelkoni, rakkauteni ja ikäväni ja sitten vasta päättäisi pitäisikö minusta. Ja minä haluaisin tehdä hänelle samoin, haluaisin kuunnella hänen tarinansa.

Haluaisin suunnitella tulevaisuutta jonkun kanssa, miettiä menemmekö yhdessä mustikkaan syksyllä. Haluaisin kiistellä siitä, kumpi on parempi irvistelemään ja kumpi saa pidemmän loikan kumpparit jalassa. Haluaisin hassutella, kuiskata jonkun korvaan, että pidän hänestä.

Mutta tässä minä istun yksin, ja kuuntelen kuinka erilaila ihmiset kulkevat, yksi menee eteenpäin pläpspläps, toinen thumpsthumps, kolmas viuhviuh. Eräs puhuu puhelimessa niin, että katu raikuu, huono kuulo kait toisella. Puistokemistin elämäkin on hankalaa, kukaan ei ymmärrä, joku joi viimeisen huikan pullosta ja Liisakin kuuluu olevan huora..Ei se elämä ole aina ilosta tuolla ulkonakaan.

Niinhän se on että elämä on juuri niin kaunis kun sinä sen näet.

Poika makoili kalliolla, nautti auringosta, antoi ihon imeä merestä suolaveden pisaroita, jotka aallot heitteli päällensä. Hiuksen olivat hieman ylipitkät, tuuli juoksutti sormiaan niissä. Katselin ylempää kiviltä ja ihailin kaunista merta. Ystäväni puheli elämästä ja onnesta, mitä hänellä on. Minä söin mustia karkkeja ja mietin elämää. Miten rakkaus on elämän suola ja sokeri, vähän niinkuin ne pahat mustat karkit, joista minä pidän kuitenkin. Nojasin leukaani polviin ja kuuntelin, ääniä, ystäväni ääntä, lokin kirkunaa, meren kohinaa ja sitä miten kauniilta kuulosti ranska kun se soljui pojan huulilta.
Nautin auringon kuumuudesta, siitä miten se kuumensi minutkin samalla. Nautin juttelusta parhaani kanssa. Kaunista on jakaa hyviä hetkiä ihanan ihmisen seurassa. Nauroin pojan kauniille hymylle kun hän katseli takaisin. Nauroin kun hän veti kastuneet farkkunsa päällensä ja irvisteli elämälle.
Kuuman päivän nautintoja ovat kylmät juomat, terassit, ystävät, pojat ja paistava aurinko. Minä nautin.

Se tunne...

Se tunne kun tahtoisi vain juosta, kauas pois, mutta et juokse koska, se ei muuta tilanne mihinkään. Se tunne kun et jaksaisi pysyä paikoillaan, mutta mitään muuta et osaa tehdä, kuin istua paikoillasi ja tuijottaa eteesi. Se tunne kun tahtoisi olla biisi "minä määrään" mutta oletkin "mun elämä" ja kuuntelet kuitenkin kaikkein räydyttävimpiä rakkausbiisejä mitä maailma päällään kantaa. Se tunne kun lähetät kiukkuista postia ja kohta puhelin soi ja sanotaan että kaikki onkin hyvin ja sinua hävettää. Se tunne kun tahdot sanoa kyllä mutta sanotkin ei, koska järki on se joka puhuu. Se tunne kun haluat pyytää jotakin, mutta et ikinä pyydä, koska vastaus pelottaa. Se tunne kun peikonpoika soittaa ja juttelee. Se tunne kun seisot lentokentällä ja tahdot mukaan mutta et pääse. Se tunne kun aurinko paistaa ja pisamat poksahtelevat näkyviin nenänpäähäsi. Se tunne kun lasket öitä lomaan ja ne yöt vähenevät vähenemistään. Se tunne kun yöllä kävelee tyhjillä kaduilla ja odottaa ihmettä, että vastaan kävelisi se ihanuus. Se tunne kun nostat katseesi ratikassa ja sinulle hymyillään. Se tunne kun on kesä ja minä hymyilen.
Voi rotta näitä tunteita!

Minä toivon kaikkea hyvää

Ikkunasta lenti sisään maailman isoin, karvaisin ja rumin kärpänen. Silmääkään räpäyttämättä liiskasin sen juuri pestyyn ikkunaan. Katselin tuhoni jälkeä. Kamala sotku pienestä ruumista.
Ystävä lensi eilen maailman ääriin, rakkaus löytyi sieltä. Sinne he asettuvat elämään.  Rakentavat sateiseen maahan pienen pesän ja ovat onnellisia.
Minä pyysin poikaa yhdelle, hän ei ikinä vastannut mitään. Mutta hän ilmoitti, että tänään hän tulee omasta kylästään minun kylääni, mutta ei minun luokseni.
Tänään tutustuin ihmiseen, en kuitenkaan osannut antaa itsestäni mitään. En jaksa nyt luottaa keneenkään vaikka tahtoisinkin. Toivon hänen jaksavat odottaa minua edes hetken.

Huomenna on taas arki ja minä pidän siitä. Se vie kaiken puhtini, ajatukseni ja toivoni pois. Ei tarvitse kuin tehdä arkiset työni ja nukkua. Tiedän, etten ehdi miettiä turhanpäiväisyyksiä, koska on isompiakin asioita kuin minun tunteeni.
Toivon kaikille kaikkea hyvää. Vaikka minussa on kylmää ja tyhjyyttä, silti on olemassa hyviä asioita, pieniä onnellisuuden tekijöitä, jotka saavat kaiken rakkauden. Ystävät, perhe ja ne pienet peikonpojat joita ikävöin.

Ja silti mietin lokkien elämää. Voisin minäkin liitää ja kirkua hetken. Kaikesta huolimatta.