Lomalomaloma, se kauan odotettu on alkanut ja minä olen rennosti. Viikon sisään on rokattu, tavattu paljon omia ihanaisia. Vietetty laatuaikaa peikonpoikien kanssa, istuttu laiturilla ja syötetty itseämme sääskille. Rakastan tätä. Tiedättekö, rantasauna, hiljainen ranta, järven toinen puoli on sumuinen ja sataa hitaasti. Se jos mikä on rakkautta.
Äskein kun kuljin koiran kanssa traktoripolkua, mietin, että jos joku kulkisi jossakin minun kanssani, tai minua varten, no vastaan se täällä tuskin tulee. Naurattikin vähän, yritin saada koiraa ajattamaan meidän hirvasta, mutta se pyysi vain sopuleita minulle.
Jotenkin olen ollut täysin huomaamaton kaikille kaksilahkeisille, edes siellä rokkaamassa en oikein huomannut ketään, toki juttelin monen kanssa, nauroin ja hymyilin, mutta kukaan ei jäänyt mieleen. Tulin monen paikkakunnan läpikin ja ketään ei tullut vastaan. Ehkä tämä on nyt merkki jostakin. Ehkä minä vain olen seestynyt tähän tilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti