Olen vähän miettinyt näitä rakkausasioita, kun jonkin aikaa sitten lomallani siitä minulta kysyttiin. Se ei nyt riittänyt, että perhe kyseli jälleen, tulitko yksin. Se on jo ihan perinteistä. Kyllähän he kai toivovat minulle onnea siltäkin saralta. Ja siihen olen jo tottunut vastaamaankin, että kukaan ei vielä niin hullu ole ollut, että olisi mukaani lähtenyt. Mutta nyt sitten yksi, perhetuttava, vanhempi mies tuli oikein kädestä pitäen kysymään, että miksi minä en jo tuo ketään kotiin katsomaan sitä elämääni. Kysymys oli niin vakava ja hänen silmänsä jotenkin minun puolestani niin surulliset. Kun hän vielä sanoi, ettei voi uskoa etteikö minua, mukavaa tyttöä kukaan huolisi, että minun ei pitäisi olla niin kova ja nirso.
Enkä minä oikein osannut vastata hänelle mitään. Vähän ehkä itketti vain. Nyt olen miettinyt kyllä asiaa. Että kai se vika on kuitenkin minussa. En minä ketä tahansa kotiini voisi viedä edes, sillä minua pitäisi sen jonkun tajuta edes vähäsen, tai edes olla vähän kiinnostunut näkemään minun elämääni. Ja tähän asti elämääni, kukaan ei oikein ole ollut sellainen, joka sinne edes olisi halunnut tulla nimikkään poika/miesystävä. Kun siis kyllähän sinne kaikenmaailman kaveripojat on raahattu. Kun se tarjonta ja kysyntä eivät vain kohtaa joka saralla.
Ja nyt tässä vaiheessa elämääni, en taas edes tiedä, haluanko mitään rakkausasioita. En tiedä, jotenkin yksin kaikki on niin paljon helpompaa. Ja tähän asti hyvin on mennyt kerta näinkin. Toisaalta, toisen kainalo, läsnäolo, ymmärtäminen, kuunteleminen ja vain oleminen ovat asioita joita kaipaan ja tietenkin seksi, sitä ei vähätellä. Mutta kaipaanko niitäkään nyt sitten niin paljon. Kaipaan ja en. Vaikeaa.
Sitten on jotenkin tämä kevät, se herättää minussa niin paljon levottomuutta, etten tiedä, että juoksenko vai hypinkö. Paikallaan on niin vaikea olla. Mummoni aina sanoi, voi sinua lapsi, kun olet niin levoton sielu. Ja juuri nyt siltä taas tuntuukin. Hetkeäkään ei ole hyvä olla paikallaan. Eikä ainakaan rakastua, se sitoo liian paljon. Haluaisin pakata reppuni ja lähteä hieman seikkailemaan. Mennä sinne lentokentälle, jonne joku tulisi minua vastaan. Seikkailisi kanssani hetken ja tutkisi tuntematonta. Lähettäisi minut sitten pois kun tuntisi minut ja kyllästyisi minuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti