Se tunne...

Se tunne kun tahtoisi vain juosta, kauas pois, mutta et juokse koska, se ei muuta tilanne mihinkään. Se tunne kun et jaksaisi pysyä paikoillaan, mutta mitään muuta et osaa tehdä, kuin istua paikoillasi ja tuijottaa eteesi. Se tunne kun tahtoisi olla biisi "minä määrään" mutta oletkin "mun elämä" ja kuuntelet kuitenkin kaikkein räydyttävimpiä rakkausbiisejä mitä maailma päällään kantaa. Se tunne kun lähetät kiukkuista postia ja kohta puhelin soi ja sanotaan että kaikki onkin hyvin ja sinua hävettää. Se tunne kun tahdot sanoa kyllä mutta sanotkin ei, koska järki on se joka puhuu. Se tunne kun haluat pyytää jotakin, mutta et ikinä pyydä, koska vastaus pelottaa. Se tunne kun peikonpoika soittaa ja juttelee. Se tunne kun seisot lentokentällä ja tahdot mukaan mutta et pääse. Se tunne kun aurinko paistaa ja pisamat poksahtelevat näkyviin nenänpäähäsi. Se tunne kun lasket öitä lomaan ja ne yöt vähenevät vähenemistään. Se tunne kun yöllä kävelee tyhjillä kaduilla ja odottaa ihmettä, että vastaan kävelisi se ihanuus. Se tunne kun nostat katseesi ratikassa ja sinulle hymyillään. Se tunne kun on kesä ja minä hymyilen.
Voi rotta näitä tunteita!

Minä toivon kaikkea hyvää

Ikkunasta lenti sisään maailman isoin, karvaisin ja rumin kärpänen. Silmääkään räpäyttämättä liiskasin sen juuri pestyyn ikkunaan. Katselin tuhoni jälkeä. Kamala sotku pienestä ruumista.
Ystävä lensi eilen maailman ääriin, rakkaus löytyi sieltä. Sinne he asettuvat elämään.  Rakentavat sateiseen maahan pienen pesän ja ovat onnellisia.
Minä pyysin poikaa yhdelle, hän ei ikinä vastannut mitään. Mutta hän ilmoitti, että tänään hän tulee omasta kylästään minun kylääni, mutta ei minun luokseni.
Tänään tutustuin ihmiseen, en kuitenkaan osannut antaa itsestäni mitään. En jaksa nyt luottaa keneenkään vaikka tahtoisinkin. Toivon hänen jaksavat odottaa minua edes hetken.

Huomenna on taas arki ja minä pidän siitä. Se vie kaiken puhtini, ajatukseni ja toivoni pois. Ei tarvitse kuin tehdä arkiset työni ja nukkua. Tiedän, etten ehdi miettiä turhanpäiväisyyksiä, koska on isompiakin asioita kuin minun tunteeni.
Toivon kaikille kaikkea hyvää. Vaikka minussa on kylmää ja tyhjyyttä, silti on olemassa hyviä asioita, pieniä onnellisuuden tekijöitä, jotka saavat kaiken rakkauden. Ystävät, perhe ja ne pienet peikonpojat joita ikävöin.

Ja silti mietin lokkien elämää. Voisin minäkin liitää ja kirkua hetken. Kaikesta huolimatta.

Juhannustaikaa

Menen sateeseen, seison siinä ja kastun. Hiuksista valuu vettä. Katselen tyhjyyteen. Ajattelen. Sinua. Juuri sinua. Tiedätkö. Toivoisin tapaavani sinut nyt. Ajattelen, että olisit kaunissieluisin olento, minkä maailma päällään kantaa ja siksi pitäisin sinusta. Sinussa olisi hyvää ja pahaa, jännittävyyttä ja tasaisuutta, ujoutta ja rohkeutta...olla minun.

Ärsyttävyyden multihuipentuma

Siis minä. Kerrassaan tollo olento, olenko koskaan kertonut tätä. No, nyt kun mainitsin, näin on näreet. Missä on se kuuluisa maalaisjärki, missä on se järki kokonaan, edes se kaupunkilaisjärki. No mene ja tiedä.
Onko sitä pakko elää mukavuusalueiden ulkopuolella, olisin edes rajalla mutta matkaan jossakin kilometrien päässä ja hakkaan päätä seinään. Helpolla ei kannata mitään tehdä.


Muutamat jutut mitkä minussa/minua ärsyttävät tänään.

1. En edelleenkään osaa käsitellä asiaa, että muutamat parhaat potkittiin pois töistä ja nyt hommat on levällään. Pomon kanssa juttelu ei auta. Ehkä se on aika, joka totuttaa minut tähänkin asiaan.
2. Vihaan liikuntaa, vihaan sitä pumppia ja spinningia, salilla käyntiä, juoksemista, no ihan kaikkea. Mutta silti teen niitä säännöllisesti. Ok, olo on mitä mainioin aina niiden jälkeen, mutta se viha mikä minussa on  kun suoriudun, sillä ruokkisi pieniä sotia.
3. En jaksa mennä kauppaan hakemaan maitoa. Tee ilman maitoa ei ole mistään kotoisin. Oiskohan naapurilla..
4. Ötökät, hyi yöks ja silti pakkaan ulos, metsään, rannalle.... Edellisen retken jälkeen löytyi punkki, vannoin etten enää ikinä, ikinä, mene mihinkään missä niihin on mahdollista törmätä. Ja eikö vain, tänäänkin piti päästä hieman tuonne  ulos.
4. Miksi miehet ei vedä vessaa, moinen asia ottaa päähän. Kyllä, olen juuri se tyttö, joka nillittää töissä tästä aiheesta
5. Armeija, ei ole viikkoa etteikö varmasti törmää aiheeseen Suomen armeija. Ja ei, en kuuluu niihin supertyttöihin jotka sen ovat suorittaneet.
6. Juhannussuunnitelmat, ei minulle ole niitä. Olen ehkä maailman ainoa ihminen, joka jää kaupunkiin. Etsin täältä juhannusheilan, tosin, eihän täällä ketään ole.  Hengaan siis omassa hehkeässä seurassani.
7. En kykene, en pysty, enkä uskalla ottaa yhteyttä häneen. Mutta kykenen, pystyn ja uskalla ottamaan yhteyttä hänen parhaaseen kaveriin. Mitä järkeä tässäkin taas on.
8. Muistinko venytellä hyvin sen pumpin ja spinningin jälkeen. EN, teen sen ihan kohta...
9.Olen tallennellu satoja ohjelmia boksille, enkä ikinä katso niitä.
10. Hankin elämän. Kerkeän muutakin ku lähteä aamulla töihin ja tulla illalla nukkumaan.
11. Koska mitä ilmeisemmin en halua mitään helpolla, hankin jopa sen vihaamani urheilu paikan toisesta päästä kaupunkia. No, ainakin matkoilla voi nähdä komeita miehiä, tänäänkin muutamaa tuli tiirattua.


Lista voisi olla loputon, mutta nro 11 on hyvä ja lopetan siihen. Ja huomenna meen ostaan sitä maitoa.

huokaus....

Luin,  jos ihminen ärsyttelee sinua, pidät hänestä. Kun nainen on kiinnostunut miehestä ja mies ärsyttää naista, on kiinnostus  aitoa. Onko se näin. Mietin, onhan tavallaan tuossa vinha perä, tavallaan. Minua ärsyttää kyllä suunnattomasti moni asia siinäkin pojassa, mistä taidan pitää lujaa. Eniten se, ettei hän tajua/halua tajuta, että satun pitämään hänestä.

Jäätelöllä voi elää koko kesän

Se mikä ei lähde jäätelöllä ja pikkuleivillä, on kuolemaksi. Parempi päivä ja hyvä ihmiset, parhautta. Ei jaksa nyt ärmöttää. Olkoon ilkeät ihmiset ilkeitä. Sielläpä vain, omassa liemessään kiehuvat.
Aurinko lämmitti minua, kaikki hymyilevät. Jäätelöä kului, tarinoita kerrottiin. Se on kesäelämää se. Ja hei, mistä teitä komeita tulee, hyvä ihme. Kadulla, kaupassa, tuossa minun rapussa. Junassa, bussissa, nurmikolla..ihan joka paikassa.

Pyyhin kyyneleet, niistän nenän ja käännän toisen posken...Ihan kohta

Maailma on joskus epäreilu paikka. Tuntuu, että se kaatuu niskaan juuri nyt. Tiedän, minun murhe on maailmassa pientä. Mutta silti se olen minä, joka täällä istun kyyneleiden valuessa poskelleni. Minulla on vain paha olla nyt.
Se ei riitä, että  yritän parhaani. Eikä se riitä, etten toivo kenellekään pahaa. Tuntuu ettei mikään enää riitä. Aina on olemassa se, joka osaa vääntää veistä minun haavassani, saada minut itkemään. Tuntemaan oloni pahaksi, petetyksi, pettyneeksi. Eihän minun hyvä oloni voi olla keltään pois, eihän. Eihän kenenkään onnellisuuskaan ole minulta pois. En voi ymmärtää, miten minun hymy voi olla toiselta poissa.

Sunnuntain sietämätön keveys

Tässä istun, sängylläni, aurinko porottaa ikkunasta ja häikäisee. Pääni on täynnä poikia, teitä hämmentäviä otuksia, joista en ikinä saa selvyyttä. On ehkä niinkin, etten saa selkoa itsestänikään. En oikein tiedä mitä haluan, vai haluanko mitään.
Mietin poikaa, joka töistä lähtiessäni tuli ja sanoi, että veisi minut kotiin jos niin haluaisin. Miksi, ei hän ikinä ennen. Ja sitä poikaa, joka tuli istumaan viereeni, polvet koskettivat toisiaan, ja hän kyseli lomistani ja kertoili mitä itse haluaisi ehkä tehdä jonkun kanssa. Kenen kanssa ja miksi hän, nyt, kertoili minulle, yhtäkkiä. Mietin sitäkin joka kertoi, hieman myöhässä, että ikävöi. Kyllä minäkin ikävöin häntä mutta, niin, se on myöhäistä. Vai onko. Mietin myös häntä, joka juuri lähti luotani. Ihana poika, pidän hänestä, paljon, ystävänä. Pidän siitä letkeästä tunteesta, joka hänen kanssaan tulee ja siitä miten aika vaan vierii kun hän on täällä, 5 tuntia tuntuu 15 minuutilta. Sitten mietin häntä, josta pidän eniten. Tajusikohan hän oikeasti kun sanoin, että pidän hänestä.

Niin vain kävi

Että se kesä taisi alkaa, se tuli rysäyksellä, huomasin, hengitys oli helpompaa. Tiedättekö sen tunteen kun se humahtaa. Kun kissa on pistoksessa. Iskee kihinä, et pysy paikoillasi. Harmaa pilvi katoaa ja huomaat että auringonlasku on punainen. Tänään en ollu haikea, enkä ikävissäni. Tänään vain katselin ja halusin, halusin paljon. Voi luoja, tuntuu että kuola vain valuu, tahdon ihoa. Miten sen osaa kuvata.
Tahtoisin juosta ja huutaa, tahtoisin raapia. Tahtoisin kieriä nurmikolla. Joku iski, enkä oikein edes osaa sanoa, mikä. Tiedän vain että haluan.