torstai 23. kesäkuuta 2011

Juhannustaikaa

Menen sateeseen, seison siinä ja kastun. Hiuksista valuu vettä. Katselen tyhjyyteen. Ajattelen. Sinua. Juuri sinua. Tiedätkö. Toivoisin tapaavani sinut nyt. Ajattelen, että olisit kaunissieluisin olento, minkä maailma päällään kantaa ja siksi pitäisin sinusta. Sinussa olisi hyvää ja pahaa, jännittävyyttä ja tasaisuutta, ujoutta ja rohkeutta...olla minun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti