Kevät väsyttää, tahtoisin mönkiä peittojen alle nukkumaan viikoksi. En tahdo ajatella yhtään koulujuttua, enkä työasiaa ja kaikista vähiten ihmissuhteita, lähinnä niitä mitä ei edes ole. Mutta ajatukset vain pyörivät minussa vinhaa vauhtia.
Tuijotan päivyriä, hiki nousee otsalle. Kohta on taas tentit edessä, juuri ja juuri kun edellisistä selvisin. Ja työ, tänään oli itkukin lähellä. Ei sen takia, että työ olisi hankalaa, epämukavaa tai siellä olisi vaikeaa olla. Ei, vaan sen takia, että tärkeät lähtevät pois. Rumasti sanottuna, potkitaan pellolle. Tämän päivän trendihän yrityksillä on säästäminen ja karsiminen, se toteutetaan myös meillä. Pitäisi olla tyytyväinen ettei itse katoa, mutta en ole. Olen vihainen toisten puolesta ja itseni puolesta. Vievät työni ja viihtyvyyden kannalta tärkeät pois.
Sitten vielä ne ihmissuhteet, miksi ihmislapsi miettii sellaisia asioista, mille ei mahda mitään. Miksi päässä pyörii aina ajatus, että jos sittenkin, vaikka fakta on, että ei, mitään ei ole.
On kevät, pitäisi mieli olla keveä, mutta tänään se on väsynyt ja raskas, ehkä huomenna on vähemmän harmaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti