Kohta on pääsiäismunien aika, ihanaa, pitkä viikonloppu edessä ystävien kanssa. Odotan sitä. Sitä ennen on pelottavia asioita edessä, joita en haluaisi ajatella, mutta joka piinaavat minua kokoajan.
Ihmiseksi joka käsittelee kaikki tunteet mahallaan, minulla on siellä nyt kurja olo. Minua pelottaa menettää ihmisiä jotka kuuluvat päivittäin elämääni, nyt vain on tullut tilanne, mahdollisuus, että he katoavat.
Tiedän, että enemmän kuin minun pelkoni ja pettymykseni, on enemmän heidän väsymyksensä ja periksiantamisensa. Yritän olla edes yksi hymy päivässä heille. Mutta silti, mahassani tuntuu kokoajan kuvottavalta, minua pelottaa tämä katoavaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti