Se että illalla luulee, että voi aamulla nukkua pitkään, ei aina tarkoita, että niin tulee myös tapahtumaan. Ei, sillä tänäkin aamuna remppamiehet olivat päättäneet toisin. Herätys tuli klo seitsemän.
No mutta onko ihanampaa aloittaa viikolla aamu vain venymällä sängyllä ja katsomalla elokuvaa. Pidän ranskalaisista elokuvista.
Tänään olin jotenkin saamattoman tehokas koko päivän. Töissä tein kyllä kovasti kaikkea, mutta tuntuu etten mitään järkevää saanut aikaiseksi. Paitsi parannettua tätä maailmaa työkavereiden kanssa. Sekä yksi ihana ihana tyyppi tuli takaisin töihin kanssani, tuntuu vain kovin hyvältä taas kuulla hänestä.
Päivä on ollut jotenkin niin hyvä. Sain lomani, nyt vain pitäisi tilata niitä lippuja sinne ja tänne. Yksi poika luuli, että on vanhempi minua, ihanaa, näytän siis melkein 7 vuotta nuoremmalta. Maailman paras tappelupukari soitti ja kysyi koska tulen kotiin, ikävöinti on siis molemmin puolista. Ystävä poikakin kyseli koska nähdään.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
maanantai 12. syyskuuta 2011
maitoa teehen, tai jopa ilman..
Tänään kaikki on ollut jotenkin vihaisia, väsyneitä ja hankalia. Aamulla ei millään meinannut päästä ylös ja käyntiin. Töissä oli jotenkin kireää, siis kaikki, en vain minä. Ehkä se on tämä maanantai. Ei riittänyt, että kuivat ja kuluneet jutut lenteli töissä, kävin vielä illan päätteeksi kuuntelemassa niitä luennollakin. Nyt tiedän ainakin mistä tietää, että Mikki Hiiri on poika.
Kun raahauduin kotiin sen, no vähän levinneen, suklaakakun kuva silmissäni. Olin sen kyllä ansainnut. Ja niin olenkin. Koska jaksoin käydä lenkilläkin, vaikka tuolla ulkona tuulee ja satelee. Tarvitsin happea, raikasta tuulta ja hetken ajattelemattomuutta, lenkillä jotenkin minun päänsisäinen elämäni rauhoittuu.
Tänään huomasin, ehkä minusta on tulossa iso tyttö. Juon yhä useammin teeni ilman maitoa. Ja tämä on ihmeellistä, minä joka laitoin vielä vähän aikaa sitten vihreään teehenkin maitoa. Tiedän, kuulostaa pahalta, mutta jokaisella on kummallisuutensa.
Ja jotta kaikki olisi maanantaitäydellistä, mietin jotta koska voisin pitää hieman vapaata, lomaa. Niin, onhan siitä kesästä vielä niin vähän aikaa, mutta tahtoisin olla taas tänä syksynä mukana siellä, minulle hyvin tärkeässä tapahtumassa.
Kun raahauduin kotiin sen, no vähän levinneen, suklaakakun kuva silmissäni. Olin sen kyllä ansainnut. Ja niin olenkin. Koska jaksoin käydä lenkilläkin, vaikka tuolla ulkona tuulee ja satelee. Tarvitsin happea, raikasta tuulta ja hetken ajattelemattomuutta, lenkillä jotenkin minun päänsisäinen elämäni rauhoittuu.
Tänään huomasin, ehkä minusta on tulossa iso tyttö. Juon yhä useammin teeni ilman maitoa. Ja tämä on ihmeellistä, minä joka laitoin vielä vähän aikaa sitten vihreään teehenkin maitoa. Tiedän, kuulostaa pahalta, mutta jokaisella on kummallisuutensa.
Ja jotta kaikki olisi maanantaitäydellistä, mietin jotta koska voisin pitää hieman vapaata, lomaa. Niin, onhan siitä kesästä vielä niin vähän aikaa, mutta tahtoisin olla taas tänä syksynä mukana siellä, minulle hyvin tärkeässä tapahtumassa.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
aikaiset linnut heräävät vain aikaisin
Kun herää aamuyöstä klo 4 siihen, että on nukkunut jo tarpeeksi, melkein 10 tuntia, pääkipu edelleen jyskyttää tuolla jossain, se ei taas tunnu laantuvan millään keinoin.
Aikaisin aamuisin tuntuu, että olen jotenkin raakilimmillani , ihan yksin. Tee ja suklaakakku, on näistä lohtua ja se että tuolla kadulla juuri joku taisi tulla kotiin, jotain ääntä. Tekisi mieli juuri nyt puhua jollekin, soittaa, mutta tiedän, kaikki nukkuvat, eivätkä ehkä osaisi arvostaa minun tarvettani.
Eilinen oli hyvä sekä hieman surullinen päivä, yksi ystäväiseni sanoi tahdon tuolla jossain kaukana. Toivottavasti kaikki menivät onnellisesti. Ainakin päivä oli ollut kaunis. Ja ainahan rakkaus on kaunis, joten olipa ilma ja juhlat millaiset vain, rakkaus kai voittaa.
Eilisen surulliset uutiset laittoivat taas miettimään omaa elämää. Pitäisi kai oikeasti tarttua aina jokaiseen pieneen hetkeen, elää täysillä, kun vielä kaikki on mahdollista. Pitäisi uskaltaa enemmän, olla se rohkea ja ennen kaikkea, uskaltaa lähteä mukaan silloin kun siltä tuntuu, eikä aina ajatella ettei tää nyt oo sitä. Mistä sitä tietää mitä mikin on, ennen kuin kokeilee.
Elämä on liian lyhyt jossitteluun, taas sen huomasi. Jos löytyy se kivan, oman oloinen ihminen, on vaan annettava mennä. Yritän taas muistaa, että kaikki esteet on tehty kiivettäväksi yli, mitä siitä että vähän verille menisit ja kuhmuja tulisi, kyllä haavat paranee, aina.
Jos minulle olisi auto, tekisi mieli ajaa jonnekin, no vähän edes kauas. Katsoa siellä aamu kun kaikki herää ja juoda kahvit jollakin rekkamiesabc.llä.
Aikaisin aamuisin tuntuu, että olen jotenkin raakilimmillani , ihan yksin. Tee ja suklaakakku, on näistä lohtua ja se että tuolla kadulla juuri joku taisi tulla kotiin, jotain ääntä. Tekisi mieli juuri nyt puhua jollekin, soittaa, mutta tiedän, kaikki nukkuvat, eivätkä ehkä osaisi arvostaa minun tarvettani.
Eilinen oli hyvä sekä hieman surullinen päivä, yksi ystäväiseni sanoi tahdon tuolla jossain kaukana. Toivottavasti kaikki menivät onnellisesti. Ainakin päivä oli ollut kaunis. Ja ainahan rakkaus on kaunis, joten olipa ilma ja juhlat millaiset vain, rakkaus kai voittaa.
Eilisen surulliset uutiset laittoivat taas miettimään omaa elämää. Pitäisi kai oikeasti tarttua aina jokaiseen pieneen hetkeen, elää täysillä, kun vielä kaikki on mahdollista. Pitäisi uskaltaa enemmän, olla se rohkea ja ennen kaikkea, uskaltaa lähteä mukaan silloin kun siltä tuntuu, eikä aina ajatella ettei tää nyt oo sitä. Mistä sitä tietää mitä mikin on, ennen kuin kokeilee.
Elämä on liian lyhyt jossitteluun, taas sen huomasi. Jos löytyy se kivan, oman oloinen ihminen, on vaan annettava mennä. Yritän taas muistaa, että kaikki esteet on tehty kiivettäväksi yli, mitä siitä että vähän verille menisit ja kuhmuja tulisi, kyllä haavat paranee, aina.
Jos minulle olisi auto, tekisi mieli ajaa jonnekin, no vähän edes kauas. Katsoa siellä aamu kun kaikki herää ja juoda kahvit jollakin rekkamiesabc.llä.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
kaksikymmentäviisi aivastusta
Minusta tuntuu, että tuolla ulkona on tuulista, ehkä jopa häivähdys myrskyä. Pussit ikkunoitteni edessä paukkuvat ja suhisevat niin kovin. Minun oloni on vain hivenen kurja, en jaksa lähteä nyt tuntemaan tuulta kasvoillani vaikka mieleni tekisi. Keitän teetä, laitan siihen hunajaa, vedän villasukat jalkaan, menen takaisin peiton alle ja toivon, että tämä tauti olisi jo huomenna poissa.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Leikkikaveri hukassa ja lelut rikki
Niin ei silloin ole helppoa ollenkaan. Pöh.
Kävin tuolla ulkona vähän leikkiin, tai lähinnä seikkaileen. Ja siellä oli hienoa. Kerran vain lensin pitkin kalliota niin, että nyt on peppu mustelmilla, outs. Kyllä, se tyttö joka siellä istui maassa ja kiroili ku korsteeni, olin minä.
Tämä ei olekaan niin kuiva kaupunki, siis seikkailun suhteen, ku ois voinut luulla. Täällä on ihania saaria ja ties mitä, missä voi seikkailla. Se leikkikaveri vain puuttuu. Tai oli minulla nytkin mukana yksi, mutta se oli vähän tylsä, se ei tahtonut kurpoa kaikkien kivien koloja, ja minun ois tehnyt mieli olla, no vähän penikka. Enkä edes saanut jäätelöä, koska sitten ei oltais ehditty bussiin.
Löysin retkiltäni keskiaikaset markkinat ja ritarit. Oh, komeilta vaaleita viikinkejä ja no, tummiakin. Silmä lepäsi. Tosin en tiedä kyllä, että haluaisinko sellaisen ritarin itselleni, mutta ritarit, onhan niissä nyt jotain jännittävää.
Löysin myös vanhoja taloja, ihanan pienen majan, jonka seinät olivat tapetoitu kauniisti. Tuli mieleen linna ja tanssiaiset. Niin kaunista. Löysin myös sellaisen aitan, sellaisen missä vanhojen suomifilmien kauniit tytöt nukkuivat ja joiden ovia kolkuttelivat ne komeat urheat miehet.
Aurinko, kaunis ilma, kallio, meri...tiedättekö, siellä pitäisi olla mukana just se tyyppi jonka kainalossa haluat istua ja jonka kanssa voisit kuvitella suutelevasi.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Korvakukkasia
Unelmille
Hyville päiville
Surkealle rakkaudelle
Kaikista kauneimmalle asialle
Ja sille, että jokainen voisi yhdistää yksinäisyytensä sen toisen kanssa
Hyville päiville
Surkealle rakkaudelle
Kaikista kauneimmalle asialle
Ja sille, että jokainen voisi yhdistää yksinäisyytensä sen toisen kanssa
Mieslakko ja väsynyt tyttö
Tapahtui niitä näitä tällä viikolla:
- Mieslakko, kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, ikinä, niin antaapa olla.
- Kuultu, sä saat mitä sä haluut -lausahdus ystävältä. No epäilemättä saan, hah.
- Työkaveri sanoi, sä teet mitä sä haluut. No totta, niin teenkin.
- Jätetty vuorokauteen lisää tunteja -anomus jonnekkin isommalle päättäjälle.
- Tavattu kymmenittäin uusi ihmisiä (98% nämä olivat miehiä), puhutta vielä enemmän kanssa.
- Opeteltu uutta, tehty vanhaa. Väännetty kättä. Tingattu.
- Ostettu tiskikone lahjaksi.
- Käyty lenkillä iltayöstä kun muut jo suunnittelevat nukkumista.
- Aloitettu ainakin 9 viikon kestävä kasvissyöjän elämä, tai no maitotuotteita käytän ja kalaan sorrun joskus. Joo, ei kannata alkaa hurramaan, ei tässä mitään jaloa eettiistä valaistusta olla saatu, vaikka tietenkin olisi pitänyt. Mutta siis ainoa liha mitä syön, loppu, joten ollaan ilman.
- Vannottu, että huomenna en tee töiden jälkeen mitään, muuta kun käyn yhden kurssin aloittajaisissa ja pelaamassa peliä, mutta loppuillan makaan X-asennossa lattialla.
- Ikävöity tippaleipäaivoisia, putket kun ovat joskus turhan suoria, kaikella rakkaudella vain.
- Mieslakko, kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, ikinä, niin antaapa olla.
- Kuultu, sä saat mitä sä haluut -lausahdus ystävältä. No epäilemättä saan, hah.
- Työkaveri sanoi, sä teet mitä sä haluut. No totta, niin teenkin.
- Jätetty vuorokauteen lisää tunteja -anomus jonnekkin isommalle päättäjälle.
- Tavattu kymmenittäin uusi ihmisiä (98% nämä olivat miehiä), puhutta vielä enemmän kanssa.
- Opeteltu uutta, tehty vanhaa. Väännetty kättä. Tingattu.
- Ostettu tiskikone lahjaksi.
- Käyty lenkillä iltayöstä kun muut jo suunnittelevat nukkumista.
- Aloitettu ainakin 9 viikon kestävä kasvissyöjän elämä, tai no maitotuotteita käytän ja kalaan sorrun joskus. Joo, ei kannata alkaa hurramaan, ei tässä mitään jaloa eettiistä valaistusta olla saatu, vaikka tietenkin olisi pitänyt. Mutta siis ainoa liha mitä syön, loppu, joten ollaan ilman.
- Vannottu, että huomenna en tee töiden jälkeen mitään, muuta kun käyn yhden kurssin aloittajaisissa ja pelaamassa peliä, mutta loppuillan makaan X-asennossa lattialla.
- Ikävöity tippaleipäaivoisia, putket kun ovat joskus turhan suoria, kaikella rakkaudella vain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)