Siinä minä seisoin, selkä suorana, hymyilin. Juttelin kepeästi, nauroin. Olin iloinen. Puristin toverillisesti kädestä, toivotin onnea. Näyttelin täydellisesti osani. Olen hyvä pitämään kaiken sisälläni, säilyttämään ikävän itselläni.

Hetken leikin ajatuksella, että sotkisin kaiken. Että antaisin mennä välittämättä kenestäkään muusta kuin itsestäni ja hänestä. Mutta ei, jos meidän välissä ei olisi ne kaikki ihmiset ja ne rakkaudet ja vastuut ja elämät, sillon tekisin jotain, mutta nyt vain jatkan matkaani ja toivon jotain, en vain itsekään enää tiedä mitä.