Mitä se rakkaus sitten oikein on? Onko se sitä, kun katsot hänen silmiin ja tiedät, että nuo silmät ne ovat, sinun silmäsi. Onko se sitä kun painat poskesi toisen selkää vasten, olet lähellä ja toivot että saisit olla siinä ikuisesti? Onko se sitä, että on helppo puhua toiselle, olla lähellä, tuntea ikävää vaikka toinen seisoo vieressä? Onko se sitä kun toivot toiselle koko sydämestäsi kaikkea hyvää, vaikka se hyvä ei välttämättä tarkoita hyvää sinulle itsellesi.

Minun pitäisi vain nyt taas selvitä tästä, lakata kaikki, unohtaa. Vaikka ymmärrän kaiken, tiedän faktat, realiteetit, silti minussa asuu aina se pieni peikko, joka toivoo ihmettä, jota ei tapahdu.

Tänään maailma tuntuu taas meille epäreilulta, vaikka en tiedä onko se kenellekään muulle epäreilu kun minulle. Ja minäkin lähinnä kompastelen omaan tyhmyyteeni.