tiistai 15. tammikuuta 2013

huokaus

Hankin tässä joku kerta elämän, niin sen piti olla. Että teen jotain muutakin kuin herään, kiidän töihin, ravaan kouluun, ryömin kotiin taas nukkumaan. Ja melkein onnistuinkin siinä, elämä oli jo hetken kiinni minussa ja kuitenkin se lipsahti sormien ulottumattomiin, tuosta vain, sukkelaan. Viikkohan siinä elämässä vierähtäkin, koulun joululoman ajan. Ja pyhät lupaukset itselle, että nyt en ota niin paljon kaikkea, katin kukkelit sentään. Kalenteri pursuaa taas kaikkea muuta, paitsi sitä elämää nyt sitten. Ja jos itken keväällä raatouttani, onhan se oma vika, mutta minkäs teet, olen tälläinen, tättärä.

Ja jotta helppo saadaan vaikeaksi jopa mahdottomaksi, annetaan sen vain minulle, hetken kun ravistelen, muutos on tapahtunut. Tiedättekö,  kun kaikki näyttää hyvältä, selkeältä, melkein ihanalta... niin kaikki se vaan muuttuu minun käsissäni käsittämättömäksi ja hankalaksi..huoh!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti