Oikeastaan tiesinkin mitä tuleman pitää, niinhän se aina. Olisiko muka mikään kerta oikeasti erilaisempi kuin toinen. Ei ole. Vedän puoleeni kaikkea muuta kuin mitä oikeasti ehkä haluaisin. En edes oikeastaan tiedä, mitä teen niin väärin, että tulos on aina sama.
Ja jokainen kerta se alkaa ihan samalla tavalla. Jutellaan kaikkea, vaikeistakin asioista. Sanotaan, että on helppo jutella ja viettää aikaa... Ja joka kerta se päättyy tähän: Sinä olet Hipsu aivan ihana ihminen, sinun kanssa on mukava ja helppo olla..(Tässä vaiheessa jo olen suoristanut selkäni, ottanut hymyn kasvoilleni ja nyökkäilen mukana)..Mutta en voisi kuvitella, että minulla olisi mitään suhde juttuja sinun kanssasi.
No tiedän, ei kukaan voi. Jos tämä olisikin ensimmäinen kerta, tai edes toinen voisin ajatellakin toisin, mutta kun ei. Näitä kertoja on kohta enemmän kuin minulla on sormia käsissä.
Enhän oikeasti tietenkään noin sano kenellekään. Minä hymyilen vain ja sanon, ettei kukaan saa tehdä mitään, mitä ei halua. Jos suhde jutut minun kanssani ovat asia, mihin ei pysty eikä halua, asia on sitten niin. Minkäs teet. En minä ainakaan voi ketään pakottaa mihinkään. Ja mitä muutakaan voi tehdä tai sanoa ihmiselle, jonka kanssa on kivaa viettää aikaa ja josta pitää.
Ehkä se vain on niin, että on niitä ihmisiä, niitä suhde ihmisiä, ja sitten on meitä friends with benefits -ihmisiä, joiden kanssa ollaa kavereita muutamalla kivalla lisällä ja ilman sitoutumista mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti