Minussa asuu nyt levottomuus. Pieni paniikkikin. Tahtoisin nyt kaiken, vaikka tiedän etten mitään saa. Jotenkin vuoristorataa heittää ihan kaikki. Välillä pörrään kuin kevät pörriäinen, iloisesti hymyillen ja välillä tuntuu, etten jaksa mitään. Kun illalla tulen kynnyksen yli, haluan vajota lattialle ja itkeä.
Ja kuitenkin, tiedän että kaikki on hyvin. Kevät on, ystävät on, lähimmäiset on. Ja silti jotain vain puuttuu.
Tiedätkös, minä olisin voinut kirjoittaa aivan samalla tapaa. Ajatukset niin tuttuja. Sitä tosiaan tuntee olevansa kuin vuoristoradassa, aamulla ei voi aavistaa missä fiiliksissä sitä menee seuraavan kerran nukkumaan.
VastaaPoistaJa se jokin, se vain puuttuu, yhä vieläkin.
Jaksamisia, ehkä se kevät tuo sitä iloa.
Kiitos, ehkä se kevät tuo tullessaan ilon, ja ehkä vähän tasaisuuttakin tähän olemiseen.
PoistaToi tunne tuntuu niin tutulta.....se jokin on minullakin edelleen hakusessa ja sitä odotellessa ne päivät vain lipuu ohi....
VastaaPoistaJaksamista ja aurinkoa niin ehkä se taas siitä.
Kiitos, ja toivottavasta se joki löytyy sinulle ja kaikille :). Itse olen sen hakemisen ja odottelun jo jättänyt, kun ei ne oikein vie mihinkään. Elän vain tätä päivää ja sen tunteen kanssa, että jotain puuttuu. Tosin toivon kyllä, että se puuttuva tulee vastaan jossain, etsimättä ja odottamattakin.
Poista